Enhän minä osaa itkeä
Punertavat
posket
kyyneleet
niillä
Nöyryytys
syvälle
piirrettynä
Minä
asun täällä
se
soi
raukkaparka
Revitty
tunneraiskaus
runnoo
sydänjuuria
eikä
auta kun hymyillä
kun
muistan
etten
ole avuton rusettityttö
Krapulapyykki
Oksennusrefleksit
takertuvat
kehoon
jatkuviksi
rituaaleiksi
En
halua enää aistia
koko
olemassaoloa
Pyyhkikää
se mustuuteen
kaikki
tapahtunut
Mieleni
on ollut poissa minulta
enkä
koe kuin inhoa
sanoista
jotka
painettiin tapettiin
Sinun feikkivoittosi
Kun
manipuloin siteeni vihaan
tunteeni
maistuvat käytetyiltä
Ainaiset
samat virret
totuus
itkee korvassani
Pääkallokirouksia
Olen
tottunut
Voi
parkaneitsyitä
katsokaa
kun
he muuttuvat huoriksi
Hei hei
Tarinatunteita
Satukirjasta
napattuja
Eivät
sovi arkielämään
hauraudessaan
itsesäälissään
ja
kun todellisuus koskettaa
on
minulle se ja sama
oletko
taivaassa
helvetissä
vai
täällä kiirastulessa
kunhan
vain katoat
ja
lukisit sen tänään kirjaimellisena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti