Filmikuvien vääristymiä

 Valokuvauksellinen

Ruusuni seinillä kuiskaavat

vääränlaisuudesta muistuttavat

mutta miksi välittäisin puheesta kuivakukkien

saatanhan nähdä

moisten ajatusmallien tuloksen

hiljalleen rapistuvan

valkoisille seinille

naarmuttomalle parketille

ja hauras tunne

hautakukkien irvikuva

Raapimajälkiä

Niittihampaissa

ote ahdistuksesta

makuun jo tottunut

rakastunut rintamalla

turvallisuuden suudelmiin

mutta olkapäällä

ihastuneet keijukaiset

kasvattivat metallikynnet

Lävistäjä

Surrealistisessa alkulopputeksteissä

tartun sinua kädestä

ja hämmentynyt katse

kertoo ikävästä

Tarttuvat kiinni verkkokalvoilleni

kärmeenpuremat

Sattuiko sinua

kun myrkky pääsi sydämeesi?

Kantajana

Tartummeko kiinni menneisyydestä

intohimorikoksistani

Olemmeko toisissamme

vain nuollaksemme haavamme

jälleen toistemme verellä

sillä minä näin jälkiä käsissä

jotka eivät olleet minun

sairaassa paikassa

sinä varastit oloni

teippasit valtimoni

nitojalla

 ***

 Liittäessäni runot ensin HTML-puolelle ne päätyivät vain yhdeksi pötköksi vailla entereitä. Sain kuitenkin tästä inspiraation muokata nuo runoni myös novelliksi. Tässä siis äskeiset runot proosamuodossa:

Valokuvauksellinen

Ruusut seinilläni kuiskivat minulle muistuttaen vääränlaisuudesta, mutta toisaalta, miksi välittäisin kuivakukkien puheesta? Saatanhan nähdä moisten ajatusmallien tuloksien hiljalleen rapistuvan valkoisille seinille, lyyhistyen naarmuttomalle parketille. Tässä sinun typerä ikuisuussaarnasi moraalista, jota en omista, ole hyvä. Haluatko ripotella tuhkat puolestani, sillä minä en koske mihinkään mikä ei ole minun. Voit samalla katsoa, kun hauraasta tunteesta tulee hautakukkien irvikuva. Vain raapimajälkiä niittihampaistani ja purenta tarttunut ahdistukseen. Makuun olen jo tottunut, rakastuin siihen tutulla rintamallamme. Siellä, jossa tulitimme toisemme verille ja sitten itkimme myrkkyluodeista, jotka olimme itse ampuneet. Turvallisuuden suudelmat maistuivat yllättävän makeilta kuoleman jättämässä hiljaisuudessa. Enkä minä huomannut, kun keijukaiset olkapäilläni kasvattivat metallikynnet. Lävistäjät.

Näissä surrealistisessa alkulopputeksteissä tartun sinua vielä kerran kädestä. Hämmentynyt katseeni kertoo ikävästä. (Sinuun vai sotaan?) Verkkokalvoilleni tarttuneet vain kärmeenpuremasi. Sattuiko sinua kun myrkky pääsi sydämeesi? "Älä kysy ellet halua tietää vastausta", sanot ja kätket kasvosi häpeältä.

Mutta et voi piiloutua enää. Tämän murhasyytteen kantajana olen kerrankin minä. Intohimorikoksieni rinnalla sellainen lienee pientä vai mitä luulet kultaseni? Niin, me tartumme nyt kiinni menneisyydestä. Se pelottaa minua, enkä voi kuin kysyä itseltäni, olemmeko toisissamme vain nuollaksemme haavamme jälleen toistemme verellä. Sillä rakas, minä näin jälkiä käsissä, jotka eivät olleet minun.

Ja viimein tänään tässä pommituksilla koristetussa, pehmustetussa huoneessa sinä varastit oloni  ja teippasit valtimoni nitojalla.