Keskeneräinen minä olen
kuoriraukkani vajavainen
kilpeni teille
varjohahmoille
Olemattomuutta joka suunnasta
Sisällöttömiä kaipauksia
kun kosketus menee
suoraan sydämeni lävitse
- ei puristu ympärille
Tyhjyys rakastaa minua
ja minulle on täysi vain
kuvitelma
Tähtitaivaalla
Lasillisella vettä
huuhdotaan alas maailmoja
Lasillisetta vettä
kaadetaan kaupunkien jalustoja
Oma todellisuustuska
pirstaleina pohjalla
kun olen todistettu leimalla
pedon merkkinä otsassa
Uskovaisten maailmasta
en saa sijaa puhdasta
mutta minun Edenini
huuhtoutui alas
jätevesien mukana
Katsokaa miten kaunis
onkaan Orionin tähtikuvio
Valtapeliä
Unelma pitsin alla
suloisen paljasta nautittavaksi
kun uhrilahjassamme
pikkutyttömäistä viattomuutta
adrenaliinin rakastamaa
verimyrskyjensä saastaamaa
Vivahteikas turmellus
ja dominamieli
ansaitsevat rutkasti
tänä päivänä taistellen
Roolileikkejä
Kieleni laulaa liikaa tänään
ei pysähdy ajatuksen ajaksi
”Kuinka tanssivat sanani”
se visertää
ja yleisö kiittää raikuvasti
Neulalla ja langalla
olisin ehkä hiljaisempi
kuulisin toisia sanoja
ja olisin hyveellisempi?
ja olisin hyveellisempi?
Mutta rakastaako yleisö
paimentyttöjä vai raivottaria?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti