Seilausparodioita

Poltetuissa kirjeissä

Jota kivuliaimmin koskettaa

sitä eniten rakastaa

joissakin tarinoissa

salaisissa sivuissa

ja se elämä

oli niin kovin runollista

sillä muistan

lapsuudessakin eli nostalgioita

Kyllästyneisyys

rakastaa itseään puhki

laillani kiduttaa

latvustoaan

Karkuri

Kuinka moneen sanaani rakastuin

kun tuulesta niitä tempaisin

ja vangitsin lasipurkkiin

Sitä on nautinnollista katsoa

epätoivoisuutta

pakoyrityksiä

ja avuttomuutta

Kyllä sinä tiedät mistä puhun

maailmansielu nyökkää

sillä me kaikki haluamme vain vangita

palasen varmuutta

tukahdutamme

Pure kovempaa

Kirurginveitsi on varmin

Suljen silmäni pikatoimenpiteeseen

Aika on rajattua

eikä haluta herättää huomiota

typerällä kivulla

turhaan pisteeseen

puudutetut tunteet

-       ei anneta huutaa

kun vien itseltäni sen

joka pumppaa elämän muistoihin

Häätö

Älä ole tänä yönä kotona

sillä varjot pitävät orgioita

Ilakoivat onnetonta

”Älä tule tänne

et asu meidän kanssamme

työnnämme sinut pois

pikku palatsistamme”

Paljaat jalkani

halla-asfaltilla

itkevät juuria

poikki hakattuja

Olisivat vieneet kukat

varren, oksat ja latvat

mutta juuretta kuihdun katkerana

ja asfaltille

on hankala vakiintua

Vuokralla

Jos rakasteleminen

on itsepetosta

Olenko minä

itse petos

ja todellako

itken hääyönä itseni

kyyneliin

Illuusiokoti

Katson maailmaa

siinä melussa

joka antaa minulle siunauksensa

Majatalossani

voisin ostaa viinilasin

asuttaa aatteillain

nurkkapöydän

mutta lasku taitaa olla liian kallis

huomenna joudun tiskaamaan

liat astioistani

kuitatakseni vuokrasopimukseni