Iltahämärässä
Viimeiset hyvästelysäteet
valaisevat laituria
kastepisaroita palaneella puulla
enkä tällä kertaa karkaa pelastusveneeseen
vaan vajoan kanssasi
uuteen todellisuuteen
annetaan tämän päivän kuolla
Takertumispelottomuus
Synkkyysmetsissä
kahden tumman sielun tanssi
punoutuu kiihkeämmäksi
Herätä minut jos vaalenen
älä anna kauneuden karista
sillä pakeneminen karkasi
sen käsistäni juonittelit
Onko tämä kosketus turmiomme
armonisku typeryksille?
Mistä olen varma:
täydellisyydestä
sointuvista askelista
Elämänvirta
Kovakourainen suudelma
Ote lantiolta
Kynsien upotessa lihaan
hän on euforiassa
Kuoleman tehdessä tilaa huudolle
joka palauttaa energian
kuihtuneisiin soluihin
”Lauseesi ovat kauniita”,
kuiskaat
mutta minä nauran
sillä tässä huokaisussa
en mieti runoutta
Vala
Vavahduksia energiavirroista
sinä kuljet ruumiissani
Kiipeät alitajuntaan
Intohimosateessa
kasvaa kauniita kuvia
kun kahlitsen sinut huoneeseeni
enkä päästä otteesta
ennen kuin kiljut nimeäni
tuhannen viulun valituksin
Mielihyvästä
me lähdemme yhdessä
Hävisin
Luojalle
Pysy paikoillasi
tahdon maalata raamisi
näihin sanoihin
mutta verrattuna sinun kauneuteesi
nämä ovat ontuvia aloittelijasäkeitä
Olemuksestasi täydellisestä
kertovat vain tuhannet ylistyssanat
ja tämäkin runo
on vain parodiapilkkaa
Ansaitsisin saada korvilleni
vaikka yritin kirjoittaa oodia
Oletpas Sinä tosi runosirkka!
VastaaPoistaAi olenko? :D
Poista