Iltahämärä
Arpisia muistoja
rikoksista tuomittuja
ei koskaan vapauteta
ja menneisyys itkee
kiviä päälleni
tämän illan ajan
Auringonlaskujen poikasia
en silmistäsi saanut
mukaani ilman sadepisaroita
Höyheniäsi surunsinisiä
hiuksistani yhä löytyy
Aika päätään pudistelee
ajatuksia katsoo
mutta unohdusta
sitä en minä tunne
vaikka suteni nuolivat haavani
Sieluni repimä
suloinen lapsi
olivatko omasi lempeitä
leikkasitko niiltä kynnet
etteivät vahingossa
verenvuodatusta edistä
Minun vielä
merelle ulvovat
haikeina
mutteivät odota
kuin kaunista loppua
auringon laskiessa
horisonttiin, purppuraan
Rytmihäiriö
Värittömistä silmistä
en näe tunteita
ei ympäripyöreistä sanoista
irti saa intohimoa
Korviisi kuiskittua
en saa vietteleviä sanoja
vain kylmää tiiltä
huokaukseni koskettavat
Rintasi auki
purra tahtoisin
lukea tulevaisuuden
kitkerästä keskuksesta
Kohtaloni valjettua
ommella kiinni, ruville
jättää avaimeni ihosi alle
mielesi lukkoja aukomaan
Kuplan turva
Kylmä tähtitaivas
niin avaavan tunteeton
pilviä kaipaan
sumentamaan todellisuutta
kaukaisuuden pelkoa
Tyhjyydessä tuijotan
avautuvaa loputtomuutta
lamaantuneena
kauhistunein, vapisevin
käsin tartun kiinni alustasta
Älä katoa
ja syö unelmiani
ammottavaan madonreikään
irvailevaan sieluttomaan
Murtumaton
Kaatuneiden jaloista
kohmeisen kehoni nostan
hupenevilla voimilla
irvistäen itseni kokoan
Huutojani muistaen
vedän miekkani tupesta
sen rehellinen kiilto
naurakoon kasvoille
silvottujen vihollisten
Silmissä välähtävä valo
kuolleista palatessa
demoneita sivaltaa
suuruuttani kasvattaa
sankaritarinaani suutelee
riemuvoitollaan
Ennakkoluulo
Eleiden kielellä
salaisesti laulaen
viattomuuttaan suojella saattaa
suolestaa tekosyillä
omatuntoaan
Liikaa paljastaa
ei saa unelmiaan
toteutuvat vain
vaatimattomien toiveet
äänettömät, salaiset
Viittani hupun
peilin suojaksi
hiljaa lasken
Kääntyä pois pitää
vaikka vain ylpeyteni
minua siitä kiittää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti