Minä tai hän
Huutava todellisuus
ei perässä pysy mielen
tikitys korvien välissä
henkeään pitelevä odotus
viattomuuden hylkää
Sormien välissä lankoja
niitä vedellessä
kirkunaa kuulee
mutta uskallanko
epäonneni huuhtoa
lopulliseen kadotukseen
Lemminkäisen äiti
Virrassa hän
sirpleina makaa
tummien aaltojen alla
viimeistä matkaansa manaa
rintamakarkurina
jo silmänräpäyksen jälkeen
Ei vuoda veri enää
taisteluvammoista
ei kyyneleet
tummuneista silmäkuopista
Iloitako pitäisi minun
tuskattomasta todellisuudestaan
huoneesta hämärästä Tuonelan
pienokaiseni avuton
käsiltäni luovuttaa
Tyyni virta
se valoja kuiskailee
kauniin kuoleman lupaa
ja minä haravani
itkien heitän nurkkaan
Näky
Tuntemattomat soinnut raikavat
kotiin sieluni toivottavat
tuntenut ne aina
vaikka kuullut en koskaan
kauneinta musiikkia
Kalevalan
Kielet kanteleen
ne tulevaisuuteni kuiskaavat
unissa muutosta laulavat
mutta hellästi nauraen
edelleen kieltäytyvät
kuvajaistani paljastamasta
Korttitalo
Näkökulmien sodassa
kuinka selvitä arpeutumatta
tarttua oikeaan summanmutikassa
luoda kaunein näkymä
tauluun alati syttyvään
Käsissämme särkyvä mahdollisuus
tuuleen hajoava taideteos
pienellä liikkeellä
se nerokkuutensa hajoaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti