Taru sormusten herrasta - teemaisia runoja

Lothlorien

Lehteni pudonneet

yhtyneet maahan

kukintoni kuolleet

vaienneet kuiskeet

Hallayön alla

soi kansani laulu

vain muistoissa

kyynelillä maalatuilla

Nyt umpeutuvat kotipolkuni

on lännen aika koittanut

ma taivaanrannan maalaan

haikeuden värein, toivoni

Nyt siel mis oli kotini

mahtavana kohoaa

vain musta varjo Mordorin

Iltatähden uhraus

Kuolema ovellani kolkuttaa

paratiisin rikkomattomia portteja

manaa maani unholaan

karmealla kielellä laulaa

Ystäväin lähti, yksi, jo toinenkin

syleilyyn iättömien rantojen

ja laulavat jo sisarein

matkaansa tahtoisivat minutkin

Mut on keskel tuhon ja tulen

yksi, joka maissa pitää

kuolevaisen sydän, joka mul' lyö

vielä, kunnes laskeutuu ikiyö

Nuotion suoja lämpöinen

Suloinen on olut

janoisen huulilla

kun sadat päivät vaeltanut

on pitkillä poluilla

Kostukkeena huulilla

lämpönä rinnassa

tanssimaan se laittaa

nuotion loisteessa

Iloitsee tuli kipunoin

rätisten laulaa

vanhan velhonkin

hymyilemään saa

Ei huomisesta tietoa

vaaniiko kuolo, kauhu

mut tänään ei vatsassa hobitin

vello pelko örkin

Sormuksen taakka

Vihreät päivät viimeiset

kultaisin reunoin ne koristan

ja kotikoloni luovutan

sydämin raskain, syksyn saapuessa

Edessäin polku sumuinen, tuntematon

ehkä luola hiiden, kuolo armoton

vaan jos en mene, ei tääl koskaan

enää ykskään laps naura riemuissaan

On taakka suurin kaulaissain

kohtalo kenties maailmain

ja mietin, jos palaan

onko mustunut se mielessäin

Hymyilee vanha Gamgi,

kättään heiluttaa

ma surussain selkäin käännän

pian lähtöni aamu koittaa

***

Olen inspiroitunut kirjoittelemaan Tolkienin maailmaan sijoittuvia runoja ja näitä saattaa tulla vielä parinkin postauksen verran. Btw, Enya ja kyseinen maailma käyvät älyttömän hyvin yhteen. Lähtee kirjoittaminen kummasti rullaamaan, kun kuuntelee näitä biisejä. Onneksi leffan tekijätkin ovat tajunneet laittaa teokseensa vähän Enyaa!