Paikannus
Minusta tuntuu, että joskus väitin
rakastavani sinua. Se ei ole totta, sillä minä vihaan sinua. Mutta
oikeastaan sen vuoksi, minä todellakin rakastan sinua. Enhän minä
vihaisi sinua, jollen todella rakastaisi sinua? Mutten oikeastaan
halua rakastaa ja samalla se on oikeastaan juuri se asia, mitä olen
aina halunnut. Äh, ei se niin mene. En tahdo sinua, vaan tämän
tunteen. Mutta oikeastaan en halua edes tätä tunnetta. Mutta mitä
minä sitten haluan? Hetken aikaa en tiedä, kunnes jälleen kerran
joudun toteamaan, että oikeastaan haluan sinut. Siitä huolimatta,
että me aina uudelleen poltammekin arat sormenpääni. Mutta sinun
pitäisi henkesi uhalla tietää, etten minä halua tulla
haavoitetuksi. Niin kai se on. Etkä sinä idiootti edes tajua,
milloin haavoitat minua. Vahinko. Kuten myös nuo kirveet selässäsi.
En syytä siitä sinua, mutten
oikeastaan itseänikään. Olemmehan me aivan eri maailmoista. No,
myönnettäköön, että ehkä viereisistä. Naapuritaloista.
Pidemmälle en halua ajatella.
Maski
Istun aina poikittain niin kutsutulla
valtaistuimellani. Katsettani en koskaan laske, ja silmikkoni pidän
kasvoilla aina. Väriä on hyvä vaihtaa välillä, mutta älä vain
luule, että näyttäisin todelliset kasvoni. Onkohan niitä
ollenkaan? Oli tai ei, uskon, että katselet mieluummin näitä
naamioita. Niissä on edes jotain katsottavaa.
Minä en katselisi sinua mielelläni
enää kovin pitkään. Tai niin minä annan ymmärtää. Totuus on
toinen juttu ja vähän turhan monimutkainen. Ainakin nän pinnalta
katsottuna. Jos revit sen käsistäni väkisin ja saat solmut auki
niin vastaus voi olla toisenlainen. Mutta minä olen vaikea, ainakin
näin ylimielisesti ajateltuna. Ei sinusta ole tähän, höpsö.
Milla, taasko sinulla on soseet
poskilla! Ja minä on puhuttu syöttötuolissa kiemurtelusta, tuhma
tyttö!
Edustustytär
Etkö näe
miten minä kärsin täällä lattialla? Pöyrin pölyisellä
parketilla oman rannevereni tahrimana. Typerä tyttörukka meni
taas ja viilsi itseään, voi voi. Mitä se silläkin hakee? Eikö se
koskaan sanonut, miten se pitää dramaattisesta itseilmaisusta?
Mutta eikö tuo jo mene yli, eikö tuo ole jo mennyt muodista?
Syntymäpäivänäsi se olisi voinut olla groteskia, mutta nykyään
se on oikeastaan hiukan noloa. Nouse nyt, niin mennään ostamaan
sinulle pitkähihaisia paitoja.
Höpö höpö,
jätesäkin sinä tarvitset. Siinä voitamme kumpikin.
Suihku
Sinä et käy
enää kotona suihkussa. Niin
hän sanoi. Onkohan hän nyt ihan varma? Haluatko sinä, hieno rouva,
todella että tyttäresi likaisuus näkyy päällepäin? Olethan sinä
vuodet vuosien jälkeen yrittänyt sitä niin kovasti piilottaa.
Pitkähihaiset paidat, pitkä hihaiset paidat. Mutta tässä mahtaa
olla jotain muutakin, kun ei se jätesäkkikään kelvannut. Kenties
kotipihamme roskasäiliö on liian pieni. Pää tai jalat näkyisivät
varmaan kumminkin, riippuen siitä, kummin päin mielisit minut
laittaa. Silloin ne naapurit ainakin katsoisivat. Voi mikä häpeä!
Hiljaisuus
Minähän
puhun koko ajan, mutten voi minkään sille, ettet sinä kuuntele.
Pikkusisko
Me
voimme väitellä ikuisesti siitä, onko meistä mukavaa, että he
kärsivät. Emme kuitenkaan koskaan tule pääsemään
yhteisymmärrykseen. Tiedän miten paljon sinä vihaat, tiedän
liiankin hyvin. Minäkin tunnen sen jo melkein osana itseäni, vaikka
pääasiassa tunnenkin vain tuskaa, johtotunnetta. Siltikään en
pidä siitä, minkä sinä sait minut jo melkein tekemään. Tämä
on loppujen lopuksi minun kehoni ja sinä olet vain alivuokralainen.
Onneksi, ainakin toistaiseksi. Sentään voin lohduttautua sillä,
että jos sinä koskaan pääset valtaan, niin vuokrasopimuksemme
raukeaa hyvin nopeasti. Satutettu raukka, kai minun on pakko pitää
sinua sylissäni. Vaikka sinä revitkin ihoni riekaleiksi ja juot
vertani janoosi.
”Kun yössä
yksin valetaa, voi kaltaisensa kohdata ja hetken tie on kevyt kaksin
kulkea...”
Rakastetut
Joissakin
asioissa te olette aivan samanlaisia ja se huvittaa minua. Pääasiassa
ehkä kuin yö ja päivä, mutta se osuus on loppujen lopuksi
pienempi, kuin mitä te luulette. Ehkäpä kaikista absurdeinta on
se, että näen teidän toistavan samat kuviot uudelleen ja
uudelleen. Ja minä typerys säikähdän aina yhtä paljon. Mutta
kenties juuri siinä piileekin syy säikähdykseen.
***
Pikkusiskon kursivoidussa osassa lainattu vähän Tehosekoitinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti