Piinapenkki vuoteenani

Likaiset ilot

Menetinkö viattomuuden

lyötynä lattiaan, sänkyyn
tukehdutettuna lakanaan?
Kun lausuin ensimmäisen myrkkysanan
loitsun ajatuksissani
hymyillessäni nöyryyttä vailla?

Voiko sen luovuttaa

miljoonasti uudestaan?
Onko taskussani yhä keijupölyä
joka tuppaa aina loppumaan
korkeimman pilvilinnan huipulla
hengenvaarallisissa lukemissa
- muuttaa rakastelun raiskaukseksi
viimeisellä minuutilla

Hautamorsian

Pelon peilipinnalta

vettä kauhon mustanruskeaa
puhtaasta raikkaudesta en kuullutkaan
ole vuosiin, ihmisikiin

Itseinho järveni pohjassa

laulaa ettei kukaan ansaitse
ei koskea saa minuun
ja uskolliset kahleeni ruoskivat
selkärankani vertavuotavaksi

Ullakon salaisuus

Hiipii hämärissä
ullakon hiljaisissa varjopeleissä
hän, jonka ylle musta vaippa langetettiin
unohduksen aikana
ja kun puhut
askel kiihtyy

Nousee varjoista

hahmo saastainen
nuttu nurin
uneliaat silmät

Viulunsa vääristyneen

syleilystä tyhjyyden loihtii
säröilevät sävelet
säkenöivät
sädekehän soihtuna

Mutta tuossa hymyssä

on jotain vääränlaista
ei kenenkään suupielet
leviä noin laajalle

Inkvisitio

Jumalten vääristyneet kasvot
mieleni rauhaa ilkkuvat
yksi astuu toisen päälle
näin sotani jatkuu

On kipu uskontunnustukseni

muuttuvat totuudet syntisäkkini
enkä kumartaisi
mutta ruoskalle on luotu selkäni

Lupaa minulle jalkapuu ja rautaneitsyt

niin teen sinusta korkeimman voimani