Rakkaat rujosointuni
En ole läsnä tarpeeksi
etkä sinä sydämessäni
tarpeeksi harvoin
pieni pilakuvavoimattomuuteni
Mieli täynnä pyhää roskaa
otan mittoja suruhunnulle
Mustana leskenä ei itketä
kristallinkirkkaus on kliseistä
kun minä tapoin sinut
ja samalla itseni sinulle
Ehkä minä olen
vain tyhjää paperia
vielä huomisen
Tykästyessä
Luulet itsestäsi liikoja
mutta silti liian vähän
Totuusvalhe kaunis
minä olen silmissäsi
Iva on tunnetta herkullisempaa
Enkä ole tragikoomisuudestani
valmis vielä irrottamaan sormia
En minä sirpaloi kuvajaista
mutta mosaiikit sitä koristaisivat
ja en voi kirjoittaa itseäni uudestaan
Myönnän - sinäkin olet vain suloinen
tuomitussa itseriittoisuudessasi
Hymykuoppa
Leikin ajatuksella
ettet moraalisaarnaisi
itseäsi unholaan
ja otan mukaani uskoni
että ymmärtäisit
uneni hiekkaa
Mutta taitaapa sinussakin
asua vain
niitä samoja maailmoja
joita nokean katkeruudesta
syötän lemmikeilleni
silkasta tyylitajusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti