Yhä pelkään luovuttamista

Peilimaailma

Tänään otan keinotekoisen unen

ompelen huijausverkostoista

enkä näe siellä sinua

aikuisten leikkien osastolla

Huomenna pidän alkoholista

turrutan aistini olemattomuudella

jonka joskus nyhdin sinusta

sielukuvajaisesta

Ehkä ylihuomenna

ei liian pian

ei myöhään

otan molempia

sopivan annoksen

toivottuun tulokseen

eikä mielentilasi lahoissa raunioissa

enää nähdä kuvajaista sinusta

ei pienintäkään piirrettä

virhekehikkotytöstä

minusta

Ja sinä vihaat minua

Puolikkaat tabletit inhoavat minua

syövät sisältäni sopimuksia

itsevarmuuteni marmoriset rauniot

odottavan silppuna

heikkoudella

lihani voimalla

korjaan luiden puutteen

turtumuksen

vaihdan tulevaisuuden

Hyvästi

Rappiopelko

kasvattaa orjia

pienistä kullannupuista

mielen kidutuskammiossa

raiskaten rakastaa turmellusta

nähtyjen taivaiden

ja minä keräsin tähteni

vain löytääkseni tähteet

tyhjyydestäni

Osakkeenomistajat

Pidä turpasi kiinni

ja kerran pidämme sinusta

Ota kaikkesi turmiosta

ohdakepensaiden kuiskauksista

Jos kerran osaat suojautua

piikeiltä piiloutua

voit hymyillä

keskellä turhautumiskehtolauluja

Etkä sinä huora rakasta

et sinä narsisti osaa

odottaa pullantuoksuisena kotona

suukottaen valtiasta

Mutaatio liukuhihnalla

et osaa omistaa rakkautta

Oodi olemattomuudelle

Minä en omista tunteita

kuin itseeni ommeltuina

En osaa rakastua

kuin toiveeni kuvaan

Minusta on turha tehdä

ylistysrunoa

floppina se menestyisi

parodiana

Ja jos vielä kerran mietit minua

ymmärrät ehkä paremmin

kuinka kielletty hedelmä

versoaa rinnassa

hajonnut jo sydän on