Oikeus ja
kohtuus
Käärmeet istutettuina ihoni alle
en enää taistele
en pelaa pelejä maailmassanne
En voi jäädä
Tohtisinko juosta?
Kompastumiskiellon astuttua voimaan
Kuinka paljon maksetaan pakenemisesta?
Aneeni jäisivät nollille
Pienissä yksilöalennuksissa
en karkaa
en enää toiste
vaan kasvatan matelijoistanne
tuomiolohikäärmeitä
kimppuun teidän kurjien
Eteerisyyskirouksien takana
loihdin elon marionetteihin
sielut varastettuina lapsukaisilta
askeleet mykistetyiltä painajaisilta
Iltahämäräsoinnuissa
peittelen pikkuiseni
synkkään fantasiaani
Tarraan kätösistä
tanssittaen transsiuneen
maailmaan utuisten kaipauksien
melankolisten haltiasielujen
Minun unissani
saatte viipyä elinikänne
satusuudelmat
kauneimmille kuvajaisilleni
peili on avoin
Lancelot
Suloisilla nummilla
olen tavannut sinut salaa
Suudellut huulilla sinetöidyillä
rakastunut viettelijättären silmillä
ja vaikka pyhiltä saamme kirouslauseita
olemme ylpeitä valtaistuimilla
täydellisinä vastineina
käärmeet lomassa sormien
valapatot kieltosoinnuista tanssien
Minä kuulin
kun vannoit olemattomasta rakkaudesta
silmiesi vihreys lauloi muusta
Kerttu ei kerännyt murusista kakkua
hän jäi metsään paleltumaan
ja Hannukin eksyi noidan mökkiin
omilla luillaan juhlimaan
Tyttönen kyllästyi samaan leipään
se jokaiselta suupalalta vanheni
ja nuori herramme
herkutteli omilla kestävyyksillään
ei ymmärtänyt paremmasta metsäläinen
Kuinka ironista onkaan imeskellä luuydintä
piparkakkutalossa?
Ihanaa jälkeä, kuten aina. Mutta erityisesti viimeinen runo vetosi minuun, juurikin siksi, että käytät vertauskuvana Grimmin satua. Mielenkiintoista, ja niin totta.
VastaaPoistaSuuret kiitokset! Itsekin ehkä pidän viimeisestä kaikkein eniten. Ainakin se erottuu joukosta.
Poista