Sivut

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Noutajaunet


Oikeus ja kohtuus

Käärmeet istutettuina ihoni alle
en enää taistele
en pelaa pelejä maailmassanne
En voi jäädä
Tohtisinko juosta?
Kompastumiskiellon astuttua voimaan

Kuinka paljon maksetaan pakenemisesta?
Aneeni jäisivät nollille
Pienissä yksilöalennuksissa
en karkaa
en enää toiste
vaan kasvatan matelijoistanne
tuomiolohikäärmeitä
kimppuun teidän kurjien

Lumoojattaren kehtolaulu

Eteerisyyskirouksien takana
loihdin elon marionetteihin
sielut varastettuina lapsukaisilta
askeleet mykistetyiltä painajaisilta

Iltahämäräsoinnuissa
peittelen pikkuiseni
synkkään fantasiaani
Tarraan kätösistä
tanssittaen transsiuneen
maailmaan utuisten kaipauksien
melankolisten haltiasielujen

Minun unissani
saatte viipyä elinikänne
satusuudelmat
kauneimmille kuvajaisilleni
peili on avoin

Lancelot

Suloisilla nummilla
olen tavannut sinut salaa
Suudellut huulilla sinetöidyillä
rakastunut viettelijättären silmillä
ja vaikka pyhiltä saamme kirouslauseita
olemme ylpeitä valtaistuimilla
täydellisinä vastineina
käärmeet lomassa sormien
valapatot kieltosoinnuista tanssien

Minä kuulin
kun vannoit olemattomasta rakkaudesta
silmiesi vihreys lauloi muusta

Parhaat palat noidalle

Kerttu ei kerännyt murusista kakkua
hän jäi metsään paleltumaan
ja Hannukin eksyi noidan mökkiin
omilla luillaan juhlimaan

Tyttönen kyllästyi samaan leipään
se jokaiselta suupalalta vanheni
ja nuori herramme
herkutteli omilla kestävyyksillään
ei ymmärtänyt paremmasta metsäläinen

Kuinka ironista onkaan imeskellä luuydintä

piparkakkutalossa?

2 kommenttia:

  1. Ihanaa jälkeä, kuten aina. Mutta erityisesti viimeinen runo vetosi minuun, juurikin siksi, että käytät vertauskuvana Grimmin satua. Mielenkiintoista, ja niin totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset! Itsekin ehkä pidän viimeisestä kaikkein eniten. Ainakin se erottuu joukosta.

      Poista