En ole kovin
runollisella tuulella. Siksi kirjoitankin novellinpoikasta. Tai jotain sinne
päin. Miksi pitäisi edes määritellä?
Olematon tästä joka tapauksessa tulee, vailla ajatuksia, vailla suurempaa
tunnetta. Tunnetiloja kenties irrallisia, pienenpieniä olemattomuuksia.
Sanani tuhannet
kerrat käytetyt, masentavat minua, kun taajuudelle väärällä virittäydyn
uudestaan ja uudestaan. Kuinka monet tunteet minua syövätkään, kun en osaa
valita elämäni tietä ja minua pelottaa.
Kuinka uusi tunne? Ei
kovinkaan, kai se lapsuudesta kumpuaa. Hah, tuntemattoman ajatuksia, ei omiani
ollenkaan. Ei, ei tälläkään kertaa.
Kertokaa minulle,
kuinka perun sanani? Kuinka kiroukseni kesytän? Kuinka pyyhkisin menneisyydestä
pois palat häpeällisimmät?
En osaa, en tiedä, en
luo, en jaksa. Tahdon huutaa yhä, vaikka rauha viihtyy kanssani entistä
useammin. Ennen ei minusta pitänyt, kuin ruttotautista karttoi.
Kuinka tätä turhuutta
voi kestää? Kuka minulle puhuu? Onko kanssani tuhannet henget vai
alitajuntaniko pilkkaa?
Rakastaako tällä
planeetalla kukaan vai onko kaikki vain illuusiota itsekkyyden? Näemmekö me
todella vai olemmeko itsekin vain yksi suuri näköharha?
Minä en tiedä tästä
elämästä mitään. Mutta haittaako se minua edes? Tavallaan rakastan
tietämättömyydessä rypemistä. Ja mitäpä sitten jos totuus olisikin hirveistä
hirvein?
Osaisinko enää elää
jos olisinkin osa olemattomuutta? Jos täällä ei olisikaan kuin virkamiesten
salkkuja, vailla syvempää todellisuutta.
Sieluni tuijottavat
minua huoneeni seiniltä, ajattomat henget, jotka kuiskivat korviini säkeitä.
Mistä sain viisauden
tähän ruumiiseen? Mistä olen ansainnut tietämättömyydestä kumpuavan elämän? Kuinka
minä ikinä voin selvitä itseltäni ja ajatuksiltani? En varmaan koskaan ja
veikkaanpa hyvinkin sekoavani vielä joku päivä.
Ehkä jonain päivänä
joku löytää minut kietoutuneena vessapaperiin ja hihittelemästä omiani. Ehkä
olen silloin löytänyt elämäni tarkoituksen, jota ei ehkä ollenkaan ole.
Luulenpa silloin
toteuttavani itseäni täydellisesti. Luulenpa, että sinä päivänä olen löytänyt
ihmisyyden syvimmän olemuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti