Tulevaisuuskaikuja

Keväthaikeutta

Kamaluuskaikuja

kaikki rakkauteni

ovat pannassa

Enkä osaa vastata vastauksiin

lihanuijilla

Olen niin väsynyt

eikä ollutkaan kyse siitä

ettenkö rakastaisi maailmaa

vaan todellakin

minä taidankin rakastaa liikaa

Lausetragedioita

Rauhoitu

varottavat mieleni liikennemerkit

punaisena palavat

hälytyssireenit

jotka kirkuvat

nimeä tuntematonta

hakkaavat sormillaan

turhaa näppäimistöä

vailla ajatusta

kirjoitanko

vai näenkö painajaista

bansheenauruista

Paniikkienteitä

Olen kuollut kamaluuteen

kummituspaisteisiin

merkityksettömiin rakkausrunoihin

tyhjään sanataiteeseen

satumailla leikkimiseen

sillä ilmaisut eivät riitä

olemaan minulle ystäviä

tässä kuplassa

seinät jo säröilevät

annetaan poksahtaa

alitajuntani korvaa

Kärsijäpäivä

Tippaleivät

kasaan kuivuneet

piloille menneet

sima käynyt

yli sallitun

ja kaikkien päät

täyttyvät sokerilla

Minä nauran

sillä luvassa on sadekuuroja

patsaat sulavat nautinnosta

viinanhajuista orgioista

ja jälleen kerran toivotamme

erinomaisen surkeaa vappua

Merkkejä

Happeni on sopivan lopussa

tehdäkseen minusta zombien

Silmät lasittuneet paikalleen

tyhjyys kutoo verkkojaan

hämähäkki narskuttaa uhriaan

päätäni jomottaa

mokoma ääni

ja voi helvetti

minulla on fobia

  

Turhuusnauruja

En rajoita luovuutta

en puhkaise ilmapalloja

tai sittenkin

en

kyllä

ehkä

tänään

luodakseni maailmoja

avaruuskuplista

viereeni ystäviä

suolasokerista

sillä marenkileivokset

jäivät syömättä

Ai ai

viilletään kuukakkua

turhuuden

ja mitättömyyden kunniaksi

Kuutamokävelyiden taika

Soveliaissa nuoteissa

emme laula vierestä

salaa hieman oikaisen

tielläni viitoitetulla

susilaumoja

tarttuva merkintäkatse

luovuudenvioletti taivas

haikeusluuloja pielessä

järven ranta

          

Tänään pinta

on lasinsirpaleina

jos kävelen vetten päällä

raatelee se jalkapohjat

sillä syvemmälle en pääse

ja korviavihlova raapaisu

vain kaikuu tyhjyydessä

Tukkeet kyynelkanavissa

Jälleen arsenikkilammella

hyppelen lumpeenlehdillä

mustissa vesissä

asuu hirviöitä

valollani painan ne pohjaan

ja uskaltaudun viimein uimaan

kummalliset oliot

ne eivät saa minua kavahtamaan

sääliin kirvoittavat suruilmeet

mutta jatkan matkaani

järvipuolelle

kotoisalle

Kivellä laulaa

merenneitosäveltäjä

suutelee minua musiikillaan

yrittää pitää otteessaan

mutta kyynelien teillä

minä peräännyn

ja putoan

pyrstölleni