Sieluni on sinun
Sisimpäni
tyhjä ilman sinua
ja
mietin
kuinka
voisin olla
jos
nyt sanoisin
etten
astu sitä askelta
jota
olen suunnitellut
elämäni
unelmoinut
yöni
ja
itkenyt päiväni
Sinä
olet siitä samasta maailmasta
jossa
asuu minunkin sieluni
Sinä
olet minun unikuvani
Ainut
ymmärrykseni
ja
jos nyt työnnän sinut pois
mitä
jää tyhjälle kuorelle?
Kuinka pitkälle voit
venyttää minuuttia?
Älä
muistuta
Älä
tee kivuliaampaa
Älä
viljele suolaa haavoissani
sillä
tiessämme kasvaa umpikujia
Enkä
voi enää pitää sinusta kiinni
-
tiedät
sen itsekin
sillä
rakkaustarinassamme
asuu
kymmeniä epäluulodemoneja
vainoharhoja
ja
petettyjä
kuiskauksia
Mutta
kun sanot
”rakastan”
olen
hypnoosissa
auta
minut karkuun
päästä
pois otteesta
sillä
tämä rakkaus
se
on väärä
ja
pidemmän päälle
ikävystyttävä
Marjastat huonoon aikaan
Minä
olen raakile
älä
poimi vielä
Asun
vielä lapsuussiteissäni
Ikävystymisnaruissani
Kärsimys
kasvaa suonissa
sydämessä
aivoissa
Mutta
mitä voin tehdä
sillä
jos repäiset minut tänään
en
koskaan muutu kypsäksi
Pakkopaidassa
Neljästä
enkelistä
kolme
pudistelee päätään
vain
yhden epäröidessä
on
omatuntoni hajalla
Näen
vaaran itsekin
mutta
te ette aisti tunteita
ette
tavoita näitä tiloja
joissa
sieluni rypee tyhjänä
Kuinka
voisin itkeä teille
että
sieluni roikkuu ristillä
köytettynä
seiteillä
Kuka
sen saattaa ylösnousemukseen
jos
ei hän
Karkasin käsistä
Pakenen
harmaudesta
hevoseni
laukkaa jo
ja säestyksessä
säkkipillien
saavun
maailmani porteille
demonien
vaipuessa nurkkiinsa
alimmille
kerroksille
ja valtakuntani
pasuunat hakkaavat
niiden
kuulon olemattomaksi
olemuksen
mitättömäksi
ja kruunajaisseremoniani
se
voi alkaa viimein
sillä
luomani kaaos
se
on niin eskapistista
että
itken runokirjoja
Naurunkyyneliä
Sataa
paistaa
täällä
tänään kumpaakin
Näetkö
sateenkaaren?
Nuo
värimaailmat
Sävyeroja
et saata huomata
sillä
ne ovat täällä tänään
sisällä
piilossa
minussa
(nauravat)
Katseessasi häpeän ikävää
Silmäsi
naulautuneet ikkunaan
otteeni
kirpoaa
ja
yhteyteni valittaa varattua
Missä
sinä olet?
Missä
laulat hauraalla sielullasi?
Todellisuuden
rajamaillako
Maailmoissa
joissa
minä en ole asunut
ja
sinä sanot:
Kiinni
menneisyydessä
mutta
epäilen karvaasti
sillä
punahuulilta kuiskatut lauseet
maistuvat
valheilta
ja
silmiini takertunut katse
itkee
ulkona
unissasi
joissa
huudat vierasta nimeä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti