Tulevaisuuskaikuja

Keväthaikeutta

Kamaluuskaikuja

kaikki rakkauteni

ovat pannassa

Enkä osaa vastata vastauksiin

lihanuijilla

Olen niin väsynyt

eikä ollutkaan kyse siitä

ettenkö rakastaisi maailmaa

vaan todellakin

minä taidankin rakastaa liikaa

Lausetragedioita

Rauhoitu

varottavat mieleni liikennemerkit

punaisena palavat

hälytyssireenit

jotka kirkuvat

nimeä tuntematonta

hakkaavat sormillaan

turhaa näppäimistöä

vailla ajatusta

kirjoitanko

vai näenkö painajaista

bansheenauruista

Paniikkienteitä

Olen kuollut kamaluuteen

kummituspaisteisiin

merkityksettömiin rakkausrunoihin

tyhjään sanataiteeseen

satumailla leikkimiseen

sillä ilmaisut eivät riitä

olemaan minulle ystäviä

tässä kuplassa

seinät jo säröilevät

annetaan poksahtaa

alitajuntani korvaa

Kärsijäpäivä

Tippaleivät

kasaan kuivuneet

piloille menneet

sima käynyt

yli sallitun

ja kaikkien päät

täyttyvät sokerilla

Minä nauran

sillä luvassa on sadekuuroja

patsaat sulavat nautinnosta

viinanhajuista orgioista

ja jälleen kerran toivotamme

erinomaisen surkeaa vappua

Merkkejä

Happeni on sopivan lopussa

tehdäkseen minusta zombien

Silmät lasittuneet paikalleen

tyhjyys kutoo verkkojaan

hämähäkki narskuttaa uhriaan

päätäni jomottaa

mokoma ääni

ja voi helvetti

minulla on fobia

  

Turhuusnauruja

En rajoita luovuutta

en puhkaise ilmapalloja

tai sittenkin

en

kyllä

ehkä

tänään

luodakseni maailmoja

avaruuskuplista

viereeni ystäviä

suolasokerista

sillä marenkileivokset

jäivät syömättä

Ai ai

viilletään kuukakkua

turhuuden

ja mitättömyyden kunniaksi

Kuutamokävelyiden taika

Soveliaissa nuoteissa

emme laula vierestä

salaa hieman oikaisen

tielläni viitoitetulla

susilaumoja

tarttuva merkintäkatse

luovuudenvioletti taivas

haikeusluuloja pielessä

järven ranta

          

Tänään pinta

on lasinsirpaleina

jos kävelen vetten päällä

raatelee se jalkapohjat

sillä syvemmälle en pääse

ja korviavihlova raapaisu

vain kaikuu tyhjyydessä

Tukkeet kyynelkanavissa

Jälleen arsenikkilammella

hyppelen lumpeenlehdillä

mustissa vesissä

asuu hirviöitä

valollani painan ne pohjaan

ja uskaltaudun viimein uimaan

kummalliset oliot

ne eivät saa minua kavahtamaan

sääliin kirvoittavat suruilmeet

mutta jatkan matkaani

järvipuolelle

kotoisalle

Kivellä laulaa

merenneitosäveltäjä

suutelee minua musiikillaan

yrittää pitää otteessaan

mutta kyynelien teillä

minä peräännyn

ja putoan

pyrstölleni

Koekaniineina

Palokunta

Sievät suut

naulaavat korviini yhteiskunnan

Rakenteita

loputtomia rakenteita

suutelevat

mutta missä on sisältömme

suuri ajatuksemme

Autuas palomme

Tuokaa vettä!

Vuosituhoja

Pistooliajatuksia

luoteja mustuuteen

tuntemattomaan maaperään

Juuttuneena vuosiin

Jalkani tanssivat mudassa

tänään loppulaulussa

etenemme fantasiatahdeissa

pysähtyminen utopiana

tässä maailmansodassa

ei enää tarvota

Takuuaikana ikuisuus

Ole hyvä

tässä on rokote

vastaan inhimillisyyttä

Viehättävä robottihymy

tulkoon

ja valaiskoon

elektroniikkamaailman

Mekaaniset katseet

kone meissä kaikissa

rakkaat vanhempamme

ruuveineen ja muttereineen

Haaskalla

Leikkauspöydällä

puudutus jäi puolitiehen

mutta silmät painuvat kiinni

hiljaiseen kipuun

Lapsi ottaa myrkkyä

suun vaahdotessa

leikkausaterimien tahdissa

sillä ystävät

eivät leiki nössöjen kanssa

 

Luvallasi

Nuo kyyneleesi

anna pyyhin ne tärpätillä

Tule luokseni

istumaan sähkötuolisyliini

Anna minun imeä tuskasi

suoraan voimavaroihini

kerätä suloinen mielesi

muiden perhosten seuraksi

Tule tauluuni

valmiiksi täyteen kuvaani

pieneksi yksityiskohdaksi

merkityksettömäksi kauneusuneksi

Olemattoman ideologian pelejä

”Heitä mulle otsikko”

Että voin täyttää sivusi

tyhjillä sanoilla

näillä tällaisilla

joita en osaa lausua

Taidan vain heitellä

mustetahroja

ympäri paperia

Etköhän sinä niillekin

kaiva jonkin merkityksen

Enkä ymmärrä.

              

Kaavapelejä ruudulla

Kuolemanpelko

en halua syntyä uudestaan

kun minua saksitaan

virtuaaliparanoiasta

Olen vain

kirjoitusvirheitä
ja

näytölle sulaneita jääveistoksia

pelkkiä vesilammikoita

joita selaajat tallovat huomaamattaan

sinä mukaan lukien

sotket näppäimistöäni

ja tämä roiskunut vesi

se katoaa paikalta

haihtuu olemattomaksi

jos celsiusta kuumottaa

ja tietokoneeni kaatuu

Lankeamaton enkeli

En taida pyytää enää selityksiä

Joo joo

En en

sillä sinussa on miljoonia peilejä

jotka heijastavat minulle totuusvalheita

enkä saa selkoa

kumpaan puoleen luottaisin

kun toiset

osaavat kääntää Saatanan Jumalaksi

minun mielessäni

Epäedullinen alennustila

Rytkyjä

Kiina-ilmiö rakastaa

Annetaan alennusta

näistä verisormista

Ne varastivat meiltä vaatteet

ja niiden aatteet

Viisauden anatomia

Sinussa

mietin valheita

toisissa totuuksia

filosofisia seikkailuja

Ismejä satelee

en osaa takertua

kuin ihmisiin

mutten halua

ja se kuka itselleen

valehtelee parhaiten

on toisen silmissä

nerouden multihuipentuma

Karkumatkalla

Luonnonlaeista

Ehei

Eivät tosiaan

Eivät ole

ajatukset paikallaan

karkasivat kuuhun

kuumailmapallolla

Mania

Perhoset

lensivät vatsasta yläilmoihin

Katso

tuolla ne liitävät

kaukana ajasta

minun luontoni

Uhraustyökaluja

Kauniita ihmisiä

persoonat

         vat

       le

    koi

pouk

meissä on pienuutta

mutta

tappaisin

suuruudenhulluudesta

Sinuudessa

Madot

syövät olevaisuutta

muuttavat mullaksi

minuuteni ruumiin

jotta kukat kasvaisivat

kuivattuina kesäniityillä

rahapensaina

Kalpeuden siivin

Makabeeri huone

seinillä lapsia

purkitettuja

kauheuksia

Mustissa hiuksissa

pirutakkuja

syövät

taiteilijan kynän

Kuiskeita päässä ja maailmalta

Poissa silmistä ja takertuneena ikävään

Ajatuksen tasolla

me olemme kauniita

kirjan sivuilla

säveltäjän nuoteissa

mutta todellisuudessa

rumuus on mustannut maailmamme

liimannut raiskattavaksi mieliimme

kolme takertuvaa sanaa

omistushalusta

Ystävän neuvo

Älä viitsi

pyyhi tuo typerä hymy

typerä onni kasvoilta

-       se on katoavaista

Hyvä tunne – ei ollenkaan

Olet typerä jos lähdet mukaan

tuohon häväistysten oopperaan

(Sinulla on jo kaikki!)

se vie sinulta alta jalat

äläkä kulta ajattele

että se olisi hyvä asia

Sielunsiskot

Näet minussa arvet

jotka painoi hylkääminen

epävarmuus

ja takertuminen

Älä unohda

miten desinfiointiainekin kirpaisee

älä hautaa mieleesi

mistä rakentuvat ikävän kaavat

Mutta jos silti asut siellä

missä taiteesi syntyy uudelleen

ole onnellinen

mutta eihän se ollut meille mahdollista?

Tuhka ei ole sinua varten

Nitojat pitävät kiinni sinusta

rakkaudestasi

ja maailmastasi

Niittaavat sinut likaiseen alustaan

- teinit maalasivat rumia sanoja

mutta sinä olet kasvanut

noussut tuhkasta

pieni feeniks

nyt sinun on lennettävä

äläkä katso taaksesi

Selkäytimeen kaiverrettua

Hauraus on haureutta

Suruni muuttaa kieleni karvaaksi

nylkijätunteet raivoavat

ja käteni tärisevät miljoonannen kerran

pilkkakirveiden nauraessa

sillä vahingossa sielut pirstoutuvat

Niin, täysin tahtomattani

tämä arvottomuus saa käyttäytymään ikävästi

prikulleen sen mukaisesti

että tunnen itseni saastakeräksi

ja nyt tiedän sen

nämä elämän koreografiat

ovat turhan vaikeita minulle

fantasioihini takertuneelle 

ruusuiselle Pahattarelle

Nämä tahrat eivät lähde tärpätillä

Tässä kauheudessa

kuolen kuolemattomuuttani

kun rivini eivät kerro koko totuutta

-       en osaa niihin ripustautua

Jos paljastan itseni maailmalle

tulen tunnetuksi halpana

Eikä minua halutakaan toista kertaa

ei kolmatta

ei neljättä

sillä olen kaikille yhteinen

nainen kevytkenkäinen

Varjoista on helppo huutaa

Traumat

ne estävät minua liikkumasta

toiveisiini tarttumasta

kieltävät juoksemasta

pakenemasta

paitsi unimaailmoihin

jotka toimivat liittolaisina

muka helpottavina trippeinä satumetsiin

mutta herätessä

lyö karvas totuus

päin naamaa

sillä alitajunnassa asuvat kuolleet lauseet

kummittelevat edelleenkin päivänvalossa

Resepti itseinhoon

Jään tai lähden

summa on kipu

palvotun pelätty

tuhansilla tavoilla petetty

Miten muuten nämä tilanteet

pääsisivät mielelläni leikkimään

kuin neulatyynyyn piikkejänsä pistelemään

Mutta mikä uhri minä olen

kaikkine miljoonine puutteineni?

Varmaankin väärä marttyyri

se viimeinen hihasta vedetty kortti

jolla hävitä pasianssi

                                  

Paskoista tunteista syntyy paskaa tekstiä

Siipileikkurissa

Sotkit valmiin tauluni tyhjäksi

ja odotin uutta täyttöä

Mutta miten kävi?

- sinä sotket jo uutta taulua

ja en keksi tarpeeksi rumaa sanaa

kuvaamaan tätä tunnetta

jota kai tyhjyydeksi kehutaan

Olisi aika kaivaa vesivärit laatikosta

mutten oikeastaan osaa maalata

enää uudestaan

Eilisestä säälistä maksetaan tänään

Mustavalkoisuus on kirosana

kun näet vain sillä yhdellä tavalla

helpoimmalla

eikä hyödytä pahoitella

sillä vahvasta ei tehdä heikkoa

yhdellä tyhjällä sanalla

ja vaikka tuntisin aidosti

en sen peittävän epäluulojasi

Tänään toivon

etten olisi koskaan vastannut

silloin

kun näitä tunteita ei ollut istutettu

Harmaalla alueella

Typeryksenä luotin

kuin sinisilmäinen lapsukainen

Yksinkertaisiin sanoihin

(Älykkäät arvostavat tekoja)

Sentään minä

en puhu

mitä en tee

Sentään minä

en valehtele perkeleille

Enkä minä ole niin pinnallinen

että fyysinen ulottuvuus

menisi henkisen edelle

Lauseesi vain toiveitani

Puolustukseni kytkeytyy päälle

mutta ääni alitajunnassa hokee

väärinymmärrystä

kolmas sanoo selvyyttä

vihdoinkin kauhukomediaan

mutta miksi vääryys vilkkuu punaisena?

Viimeiset aikani

- seitsemän kertaa sinä

aina uudelleen

En minä sinun ruumistasi kaivannut

jos verrataan ymmärrykseen

jota sinä et oletettavasti ymmärrä

sillä olet aina niin pirun ymmärtämätön

En olisi vaarantanut menneitä

vain huoralle

en kerännyt sisinpalojani

vain huoralle

enkä kirjoittanut syvimpiä tekstejäni

vain huoralle

mutta sanojesi jälkeen

sisimmässä raksahti

(miljoonas kerta jääkuoressa)

enkä osaa kumota tätä kipua

ja toden totta

nyt toivoisin

että olisit vain ollut

se vitun huora

Kaikesta minäkin vetelen inspiraationi:

Pakkopaidassa nimeltä ikävä

Ikävän kielillä

Kaipauksen kynnet

raapivat selkääni

nähdessäni unta sinusta

ja viininhuuruisista maisemista

Minä haluan sinut

kiinnittää tähän

pitää hetken paikallaan

Tänään tahtoni kaipaa

sinut

kokonaan

kaikin puolin

myös sen kielletyn

Ole kiltti -

…käännä vain pääsi pois

Tänään en huuda

Minussa palaa

mutta punapäätyttö istuu paikallaan

ei huomaa käryä

ei hiiltyneitä verisuonia

enkä minä osaa huutaa

ettei hän vain merkille pistäisi

kuinka paljon minussa kasvaa puutteita

kuinka minussa elääkään rakkautta

sinuun ja humalaan

tähän mahdottomaan maailmaan

jonka naruilla tasapainoilen

sinuun kurkottelen

harhakuviin osuen

Ja piirsin huuruun maailmoja

Sumumaisemissa

aamukastetarinoissa

asuu luonnonlapsia

toisiinsa kiinnittyneitä olevaisia

ikuisessa harmoniassa

ne itkevät

kuin ilosta

ja siemailevat vettä apilanlehdiltä

ikuisuusonnen maalatessa kasvot

violettiin ja sineen

Tänään kaipaukseni asuu

noissa nostalgiaolennoissa

niiden täydellisyyskonsertoissa

ja viimeisissä sanoissa

jotka ne painoivat huuruun

Kotikaupunki

Varastelen tunnelmia

säntäilen välillä ihmismassojen

ja hei pikkukaupunki

katsokaa

olen sopivasti

kummallinen

Kun nauran astetta kovempaa

ja humala sekoittaa jalkani

mutta välittäisinkö

kun sieluni tanssii tähtien kanssa

ja mielessäni kasvaa purppuraa

Ja jälleen rakastuin painajaisiini

Toisaalta

Sinulla ei ole valtaa

tehdä minusta paniikkikohtaushirviötä

syöttää minulle piikikkäitä tunteita

ja laittaa oksentamaan

uudelleen

ja uudelleen

verelläni maalailemaan

huoneeni vihreille seinille

sillä olen liian poissa

tunteakseni sanamiekkojasi

ja kun puhut

vain huokaisen

Katsot kysyvästi

Minä hymyilen

Miksi niin rauhallinen?

Miksi niin sekava?

Kolme sanaa sadismiin

Jyllää minussa

mieleni pyörremyrsky

katkoo s i t e i t ä

Näin

huomaatko?

Riks

raks

poks

ja olemme kuihtuneita terälehtiä

Silkkilakanoilla pölyisillä

suudelmat maistuvat pilaantuneilta

ja keho kaikuu tunnottomuutta

Kultaseni

jos minä olisin tänään päällä?

Epäuskon ja vahingonilon nimeen

Siitä on aikaa

kuin viimeksi kirjoitin sinusta

(sillä olet niin säälittävä)

Jos kaikki olisivat kuin sinä

voisin ampua kuulan kallooni

pelkästään myötähäpeästä

Minua hävettää

sanojen vuoto

Oliko tämä hyvä idea?

Ehkä ei

mutta en voi kuin ihmetellä

milloin sinusta

tuli itkurätti

johon ihmiset pyyhkivät

säälilikansa

Olenko otettu?

Tämä alistuvuusleikki

se viettelee osia minussa

Tapa jolla kosketat minua

-       olen imarreltu

Keho on kaunis tänään

mutta ajatukset ovat rumia

sinulle kultaseni

Näitkö ne

kun halusit minut

katsoen silmiini?

Kun maailma loppui silmissäni

Maailman laidalla

korkeimmalla muurilla

sadepisaroiden paetessa hiekkaan

ongin sanoja suolavedestä

ja katselen myrskytaivasta

pysähtyneessä hetkessä

ja ensimmäisen kerran

rauhallisena

Painajaisolennot

Näissä luolastoissani

vesi mustuu aikaan

ja

oliot

ne ovat niin karmeita

että pidän silmäni kiinni

käpertyessäni syvennykseen

vaikka valoni houkuttelee ne

kynsillään raapimaan

verestävillä silmillään tutkailemaan

ja mietin

uskoako

kun kerran eräs kuiskasi

etteivät ne tahdo pahaa

Väripilkku

Ruumiini velttona maassa

mutta sisälläni elää vielä

pieni keiju

tahtoen lentää

mustasta sumusta

jälleen satumetsän siimekseen

luokse sielunkumppaniensa

kotikonnuille

sillä taiteilija maalasi

tämän kuvan tylsäksi

arkimaisemaksi

 

Hautajaissaattueessa

Silmäsi melkein lasittuneet

ansaitsevat elää vapaina

Älä käperry kuolemaan

depressiouneen

Ole kiltti

herää rakas

keskeytä

hidas

hyödytön poismeno

sillä mitä maailma menettääkään

jos nyt irrotat

Väärissä fantasioissa

Linnassani

kummitusaaveet

juoksevat kuin tanssien

sanelen niille rytmin

kirjoitan nuotit

jotka sidon jokaisen jalkoihin

Tämä tuntemattomuus

karmaisee monia

maireat aaveet

virnuilevat haarniskat

ja noitapiirit

suljettujen ovien takana

Minun valtakunnassani

et uskalla liikkua pimeällä

yksin

Kirjoitettuna otsaani

Kuinka periromanttista

onkaan tarjoilla leivoksia

hopeatarjottimelta

Kuorrutteena mansikkahymyt

Eikö tämä ole jo liian imelää?

ja piparminttusuudelmat

Hymyillään kameralle

voi kuinka kaunista

koristellaan kuvat sydämillä

ja runonpätkillä olemattomilla

Tässä muotissa minä puhun

Tässä muotissa toimin (melkeinpä kokonaan)

ja minä toivon

etten siinä muotissa kuole

Sillä unissani leivoksissa on arsenikkia

valokuvat irveisiin vääristyneet

imelät runot kirosanoiksi vaihtuneet

ja suudelmat

ne aikaan kuluneet

Palanen sinulla, palanen hänellä ja yksi maailmalla

Sieluni on sinun

Sisimpäni tyhjä ilman sinua

ja mietin

kuinka voisin olla

jos nyt sanoisin

etten astu sitä askelta

jota olen suunnitellut

elämäni

unelmoinut yöni

ja itkenyt päiväni

Sinä olet siitä samasta maailmasta

jossa asuu minunkin sieluni

Sinä olet minun unikuvani

Ainut ymmärrykseni

ja jos nyt työnnän sinut pois

mitä jää tyhjälle kuorelle?

Kuinka pitkälle voit venyttää minuuttia?

Älä muistuta

Älä tee kivuliaampaa

Älä viljele suolaa haavoissani

sillä tiessämme kasvaa umpikujia

Enkä voi enää pitää sinusta kiinni

-       tiedät sen itsekin

sillä rakkaustarinassamme

asuu kymmeniä epäluulodemoneja

vainoharhoja

ja

petettyjä kuiskauksia

Mutta kun sanot

”rakastan”

olen hypnoosissa

auta minut karkuun

päästä pois otteesta

sillä tämä rakkaus

se on väärä

ja pidemmän päälle

ikävystyttävä

Marjastat huonoon aikaan

Minä olen raakile

älä poimi vielä

Asun vielä lapsuussiteissäni

Ikävystymisnaruissani

Kärsimys kasvaa suonissa

sydämessä

aivoissa

Mutta mitä voin tehdä

sillä jos repäiset minut tänään

en koskaan muutu kypsäksi

Pakkopaidassa

Neljästä enkelistä

kolme pudistelee päätään

vain yhden epäröidessä

on omatuntoni hajalla

Näen vaaran itsekin

mutta te ette aisti tunteita

ette tavoita näitä tiloja

joissa sieluni rypee tyhjänä

Kuinka voisin itkeä teille

että sieluni roikkuu ristillä

köytettynä seiteillä

Kuka sen saattaa ylösnousemukseen

jos ei hän

Karkasin käsistä

Pakenen harmaudesta

hevoseni laukkaa jo

ja säestyksessä säkkipillien

saavun maailmani porteille

demonien vaipuessa nurkkiinsa

alimmille kerroksille

ja valtakuntani pasuunat hakkaavat

niiden kuulon olemattomaksi

olemuksen mitättömäksi

ja kruunajaisseremoniani

se voi alkaa viimein

sillä luomani kaaos

se on niin eskapistista

että itken runokirjoja

Naurunkyyneliä

Sataa

paistaa

täällä tänään kumpaakin

Näetkö sateenkaaren?

Nuo värimaailmat

Sävyeroja et saata huomata

sillä ne ovat täällä tänään

sisällä piilossa

minussa

(nauravat)

Katseessasi häpeän ikävää

Silmäsi naulautuneet ikkunaan

otteeni kirpoaa

ja yhteyteni valittaa varattua

Missä sinä olet?

Missä laulat hauraalla sielullasi?

Todellisuuden rajamaillako

Maailmoissa

joissa minä en ole asunut

ja sinä sanot:

Kiinni menneisyydessä

mutta epäilen karvaasti

sillä punahuulilta kuiskatut lauseet

maistuvat valheilta

ja silmiini takertunut katse

itkee ulkona

unissasi

joissa huudat vierasta nimeä