Tuhansien hymyjen takana
Ahdistuksesta maniaan
Mieleni tekee temppunsa taas
Kuolleita sieluja nurkissani makaa
Kortteja surkeimpia toisilleen jakaa
Ja korvissani soi
korvissani soi
riitasointuja
Ne viiltävät aisteja puhtauden
Syövät taiteilijan luovuuden
Noitarovio
Olen tanssinut läpi tuhansien liekkien
Korventanut balettitossuni valkoiset
Ihoni on repaleinen
Liha paistaa läpi orvaskeden
Kauneus on kuollutta
Pinnan alla käryää pala murheellisuutta
Ovat haukkani kauas karanneet
Syntieni kanssa pois viilettäneet
Optimistin pieni pessimismi
Rinnasta survaistu seiväs
Ei tappanutkaan minua
Myrkyn valutti pois
vaikka olihan se kivuliasta
En ole enää kuuro
En edes sokea
Näen lävitse teräksen
Voin lennellä halki ilmojen
vaikka ovathan siipeni repaleiset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti