Muistojen polku
Ympyrä on sulkeutunut
Aika paikoillaan jumittunut
Vain hetkeksi aikaa
- luon illuusion
Ajattomuuden nuotti raikaa
kun kaivan esiin menneisyyden kalmiston
Värikkäitä raemakeisia
niitä violetista rasiasta löydän
Unikuvia hattaraisia
sivuilta tarrakirjan pyydystän
Seuraavaksi punastumisia
eleitä hentoisia
Pikkutytön ihastus
oli maailmani keinahdus
Matkalla ympyrässä valaistuin
Kauniisiin tunnelmiin havahduin
Itkin maailmaa silmin kullatuin
Söin aarreaitasta käsin hansikoiduin
Näin minä opin elämään
Parhaat puoleni näyttämään
ja lopulta luomaan itsestään
sekä unelmaansa elämään
Varastettu harmoniani
Tänään sydämeni puukotettiin verille
Toiveet kerittiin ikivanhoille kerille
jotka seinää päin potkaistiin
Oi - suorastaan niiden päät sekoitettiin
Murha sydämessä
- muiden vai minun
Ehkä sittenkin sinun mielessä
on useampi piru pielessä
Seisoskelee edessä sydämen
kovettaen sen
Minulta
Viimeisiä vuorosanoja - loppua ei näy
Tosissasiko olet?
Vai pilkkana pidät vain?
Suljet sydämesi solet
enää en niitä auki saa lain
Päämäärältä näyttää tämä
tilanteemme valitettava
Vaikka vaikeat asiamme
pidin salaisuutena
Kuten lupasin, kultaseni
en tahtoisi muuta kuin aarteeni
Taas kotiani koristamaan
Sydäntäni jakamaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti