Sydänystävä
Kirkuvat kamerat ja häikäisevät salamavalot
On aikani kultaloiste
kuin arkkienkeli kuolevaiselle
Lucifer odottaa
tuo häkki kainalossaan:
leikkikenttä lempilapsilleen
omista ranteistaan imeville
hirmutekoaddikteille
Seireeni
Sisäinen jumalani asuu järvellä:
vastarannan pauhua
laulaa hän kaisloissa
Olen laulanut tällä
luodolla
jo satojatuhansia
vuosia
leikkinyt silmiesi sumulla
ja sotkenut kanoottisi
airoja
mutta huomenna saat
takaisin
silmäsi terävät ja
kirkkaat
ja taas hellin pauhua
ja äänesi puhtaaksi pesen
Keskitiekansa
Kaupunkini aurinko on harmaa
Sillä on viisikymmentätuhatta peiliorjaa
huivien taakse vuorattuina, hatun alle piilotettuina
visusti vangittuina, itseltään suojattuina
Ja he sanovat:
Me olemme auringon lapsia
me vihaamme mustaa kuuta
ja pelkomme ovat räiskyvät revontulet
Ja jälleen valittavat:
Me olemme auringon lapsia
ja kuu on kääntänyt selkänsä,
revontuletkin piilossa pohjoisessa
Hiljainen minuutti
Haikea kellonlyönti
kuolee huokaukseen
on jälleen aika sen:
turhauttavan nousuveden
Aika painaa silmäluomilla
haamukosketus iholla
ja tässä sanattomuudessa
käyvät kierot jumalani järkeen
Riisuttu
Olen kuiskannut sinulle nimeni
avaimeni, salaisen portinvartijani
Kaikuni olen valjastanut
etsimään ikuista totuuttani
ja hedelmälihani mehua
-
sitä harvinaista ja heikkoa
Enkä avaa silmiäni
nähdäkseni totuutesi
on vereeni se kirjoitettu
ihon alle piilotettu
Kun näennäisyys heikkenee
tietoinen jumala nousee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti