Virvatuli
Suosta et voi minua laulaa
itse sen teen
tai maailman luokseni rämeeseen
seireenin sävelin kutsun
polulta napsin
herkullisimmat palaset
suon silmää miellyttämään
Varo vain,
kun metsissä näissä haparoit
ja auttavaa kättä varrot
Minä vaanin
alla sillan
ja lopulta
katseeseeni tartut
Mielettömyys
Seinillä satakielet
itkevät taivassäveliä
etkö näe
näitä sointuja
jotka sivaltaen
valittavat kuorossa
miellettömyyttä myrskyistä
kielille punottavaa
sähköimpulsien esterataa
Viimeisiä itkuja
Maailma on silmänsä avannut
kohti uutta auringonnousua
paholaisen kumarrusta
Syövätkö enkelit meidät tänään
torahampaillaan murskaavat
pätsiinkö pakenemme
me jotka
itseään ruoskivat
empatiasta
Alamaailma
Arkuuden nurkassa
piilottelen leipääni
varjoilta sen piilotan
varkailta yön aidoimman
Niin monesti
uupumuksessa luovuttaa
aartensa itkuisena
pelossa ojentaa
Mutta tänään rohkeuden
olen maalannnut
häpeäpilkuksi otsaan
enkä kohdata enää uskalla
nälkäisiä kansanjoukkoja
Leipäni mieluummin
mä kokonaisena nielen
kuin luovutan pelosta
hyödyttömästi raukkamaisena
Kasvukipudraama
Tunteitani en
koskaan tuntenut
alas nakkasin pediltä
kuin pikkusiskon ärsyttävän
syyttävästi itkevän
Minusta ohi
se kurja kasvoi kuitenkin
ja tänään
se paholainen minua retuuttaa
sängyltä heittelee
tuskani kustannuksella nauraa
Pysähdys
Kun veri vapaana virtaa
kuivuvat kyyneelet
vanha syntinen
tunnustanut viimein
Nuoret valheet
aina ikuisia
tulevaisuuden
sumentavat
Tie edessään
sitä synkempi
mitä enemmän härnäävät
tulikärpäset valona
Tunnelin päässä
kiusaavat, ilkkuvat
nauravat ikuisina
turmiolampaina
Anna minun hetki nukkua
surujen tien varrella
huutavien painajaisten
kuiskaukset seuranani
Sarastus
Koskaan koskenut
en lakanaa kalpeaa
kirkkaudessaan
niin kovin karmivaa
Vain käärinliinoja
minä omakseni vaadin
ei lomasta niiden, koitto aamun
järsi nukkujan korvaa
Progeria
Ruosteiset kansiot
painavat matkassa
selän kumaralle painavat
ja nuori vain vanhuksen askelin
patkoida osaa
Tutisevat polvet
eivät kanna
kuin muutaman vuoden
niin kammottavan suloisen
Maleficarum
Ryysyissään vaikeroi
tyttörukka
palaneessa nutussa
kasvot noessa
ja sinä vain katsoit
liekkejä hiuksissa
sillä syyttävä katse
näkee kaiken
Syaniditäytteiset unelmani
Rakasta tarinaani
sitä kaunisteltua
Lue versio sensuroitu
älä hiiltyneitä sivuja kosketa
Mutta ei
sinä painat itsesi niille
sillä myrkyllä
jota minusta imet
sairautta
Kun katkeruuden kellot soivat
Lasta viatonta
et syliisi saanut
heiveröstä tilkkutäkkiä
tulitikkutyttöä
Arpien seassa
lymyilee synti
rakastunut nilkkoihini
pahuuteni on
Helliä sanoja silti
niin katkrasti vaadin
vaikka saastaa suupielistäni
suudelmani vain tarjoavat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti