Tämä teksti on osa oman fantasiakirjani suunnittelua. Tässä tapauksessa päähenkilön. Olen iloinen, jos joku päätyy antamaan palautetta hänen persoonastaan tai tekstistä yleensä.
***
Kullatut vankilat ovat kaikista kammottavimpia. Tiedäthän, sellaiset, joissa eläminen olisi jollekin toiselle unelmien täyttymys. Sellit, joissa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta joista puuttuu jotakin. Minun kotini on myös tyrmäni. Valtakunta, jossa olen melkeinpä prinsessan asemassa ja etuoikeutettu saamaan lähes kaiken mitä tahdon. Kaiken paitsi vapautta. Etenkään minunlaisillani ylimystön jäsenillä ei ole mitään asiaa lähteä ulkomaailmaan kotimetsämme syvyyksistä. Sen sanotaan turmelevan sielumme, tekevän meistä karkeita, julmia ja välinpitämättömiä, lähemmäksi sellaisia kuin ihmiset ovat. Jo pelkästään halua pois kodista pidetään täällä epäilyttävänä. Miksi kukaan haluaisi lähteä turvallisesta metsästämme alttiiksi niin sanotulle pahalle ilmalle? Sillä nimellä kutsutaan täällä ulkomaailman huonoa vaikutusta. Minä en kuitenkaan usko, että muualla asiat olisivat hirvittävän paljon huonommin kuin täälläkään. Olen monesti salaa hiipinyt metsän reunaan ja seurannut läheisen ihmiskylän elämää. Minusta se on sangen kiehtovaa, eivätkä asukkaat vaikuta ollenkaan sellaisilta kuin yhteisömme vanhimmat ovat kertoneet. Minun olisi tehnyt mieli monesti karata kylään hetkeksi matkailijan roolissa. Tuskin pettäisin ketään, sillä vaikka peittäisin haltijamerkkini vasemmasta olkapäästäni ja yliluonnollisen punaisina hehkuvat hiukseni, en siltikään sulautuisi joukkoon vitivalkoisen ihoni ja pistävän violettien silmieni johdosta. Minä kun en satu kuulumaan siihen haltijaryhmään, jotka saattaa sekoittaa ihmisiin. Tämä johtuen lähinnä siitä, että sukuni on elänyt jo pitkän ajan eristyksissä tässä metsässä. Nämä toiset taas ovat risteytyneet ihmisten kanssa enemmän tai tulleet osaksi yhteisöä vasta myöhemmin, jota ennen ovat saattaneet elää jopa ihmisten keskuudessa. Lähinnä heitä varten on kehitetty aikaisemmin mainitsemani haltijamerkki. Sen avuin saatamme todistaa olevamme metsän kansaa, emmekä ihmisiä, jos sitä on muuten vaikea osoittaa.
Minä olen ylpeä juuristani, mutta minusta tuntuu, ettei tällainen elämä ole minua varten: istua hiljaa paikoillaan vailla mahdollisuutta näyttää mihin kaikkeen minusta olisi. Minulla on luja tahto, kiinnostusta, sisua ja lisäksi vielä hieman miekkailutaitoakin. Me naisethan emme moisiin aseisiin saisi koskeakaan, mutta onnistuin taivuttelemaan serkkuni opettamaan minua hieman. Nuorukainen on sen verran uudistusmielinen, että uskalsin sitä hänelle ehdottaa. Se on ehdottomasti hyvä piirre hänessä, etenkin kun serkkuni on itse asiassa suuren kuninkaamme poika. Ehkä jonakin päivänä kaikki muuttuu. Emme ole koskaan keskustelleet ulkomaailmasta, mutten voi uskoa, että hän kieltäisi minulta mahdollisuuden saavuttaa unelmani. Siihen on kuitenkin vielä varmasti aikaa, sillä nykyinen kuninkaamme Ailill on vielä hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Kuinka erilainen hän voikaan olla poikansa kanssa! Hän tuskin edes jaksaisi kuunnella pyyntöäni kaikessa suuruudessaan. Mitäpä suuri valtias minun haaveideni toteutumisesta hyötyisi, ei mitenkään. Hänelle tuntuu olevan tärkeämpää kehittää entistä suurempia muotoja haltijataikuudesta. Tosin epäilen senkin johtuvan vain siitä, että kuninkaamme haluaa jäädä historiankirjoihin merkittävänä nimenä.
Huolimatta siitä, että unelmani on yksi vaikeimmista toteuttavista, tarpeeni nähdä koko maailma on suurempi kuin mikään este. Onhan minulla täällä asiat kohtuullisen hyvin, enkä ole varsinaisesti yksinäinenkään, sillä onhan ympärilläni paljon ystäviä. Haluan kuitenkin nähdä enemmän kuin tämän yhden metsän elämässäni. Tahdon nähdä koko maailman, ne pimeimmätkin kolkat vain tietääkseni lisää. Aion kärkkyä tilaisuutta haukan lailla. Minä tiedän kyllä, että joskus tulee päivä, jolloin vapaudun. Minä suorastaan saatan tuntea sen. Sen varmuuden antamilla siivillä jaksan pitää mieleni poissa maasta. Kunhan jaksan odottaa ja pitää silmäni auki niin jonakin päivänä tilaisuuteni vielä koittaa. Siihen asti minun ei kuitenkaan auta kuin näytellä roolini hauraana prinsessana. Soturin haarniska saa odottaa salaisessa piilossaan, kunnes jonakin päivänä sulaudun lopullisesti osaksi sitä.
uuu...:) siistii, sun blogi vaikuttaa oikeen mielenkiintoselta =) I like
VastaaPoistahttp://whowhatwhere-laura.blogspot.com
Kiitos! :)
VastaaPoistaPakko aluksikin kysellä sitä, että aiotko laittaa kyseisestä tarinasta jotain enemmänkin tänne ? Minua nimittäin kiinnostaisi ainakin tämän pätkän perusteella lukea enemmän, jos vain olisi mahdollista.
VastaaPoistaMinusta on todella kivaa, että kirjoitit juuri tällaista ns. "tavanomaista" fantasiaa. Minua on aina kiehtoneet nämä omat keskiaikaiset fantasiamaailmat, joista juuri kirjoitit blogeissasi. Juuri ne ihanat seikkailukertomukset, joissa on miekkoja ja taisteluita ja magiaa ja keskiaikaisuutta, vetävät minua puoleeni kuin magneetti ja voin sanoa, että juuri tällaiset kirjat ovat suosikkikirjojani.
Idea tällaisesta eristyneestä haltiasuvusta ja muusta maailmasta kuulostaa hyvin jännittävältä, ja voin vain kuvitella, kuinka jännittävää kyseiselle hahmolle on päästä seikkailemaan ulkomaailmassa ja tutustumaan uudenlaiseen elämäntapaan (ja kuinka jännittävää lukijanakin on tutustua tähän tarinaan). Henkilö on juuri sellainen mukavan särmikäs naishenkilö, joka ei todellakaan jää seinäruusuksi miesten rinnalla. Toki malli on hieman tuttu jo valmiiksi muista fantasiatarinoista, mutta eihän samankaltaisuus koskaan kerro siitä, etteikö henkilö voisi olla hyvä.
Innolla jään odottamaan sitä, että saanko lukea jatkoa. :--) Toivottavasti pääsi pursuavat paljon ideoita !
(Tajusin juuri, kuinka typerältä ja halventavalta kuulostin puhuessani "tavallisista" fantasiatarinoista. Viittasin tällä esimerkiksi Taru sormusten herrasta -teoksiin ja muihin vanhoihin fantasiakirjallisuuden klassikoihin.)
VastaaPoistaTarinasi vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, ja samoin henkilöhahmo joka tässä esiintyy. Tosi hienoa, wau. Kyllä mä ainakin tykkäisin lukea tähän tyyliin ja tällä teemalla varustettua kirjaa. :) Toivottavasti jonkinnäköistä jatkoa seuraa, olisin erittäin kiinnostunut lukemaan ^____^
VastaaPoistaAloitan vastaamalla muutamiin kysymyksiinne ihan näin yhdessä, koska samanlaisia oli kummassakin kommentissa. Kirjani on tosiaan vielä suunnitteluvaiheessa, joten vähään aikaan en aio varsinaisesti aloittaa sitä. Tällaista lyhyttä hahmosuunnittelua kuten tämä tulen kuitenkin julkaisemaan. Itse kirjankin varmastikin laitan joskus hamassa tulevaisuudessa nettiin ainakin vähäksi aikaa saadakseni siitä palautetta.
VastaaPoistaMutta sitten kommenttienne muihin osiin. Adara, et kuullostanut ollenkaan halventavalta. Minäkin pidän juuri Taru Sormusten Herrasta - kirjan tyyppisistä fantasiateoksista. On kuitenkin aivan eri asia kuulua kyseisen kirjan kanssa samaan kategoriaan kuin kopioida sitä. Jotkut arvostelevat perinteisiä fantasiakirjoja siitä, miten niissä on paljon yhtäläisyyksiä Tolkienin läpimurtoteoksen kanssa. Oma mielipiteeni on, että ennemminkin nuo kritisoidut piirteet ovat vain tyypillisiä perinteiselle fantasiakirjallisuudelle. Mutta nyt tämä on jo mennyt jaaritteluksi...
Päähenkilöstäni pyrin tekemään hahmon, jonka elämästä, ajatuksista ja tunteista mahdollisimmman moni pystyisi lukemaan. Itselleni on käynyt pari kertaa niin, että olen joutunut lopettamaan muuten hyvän kirjan lukemisen ärsyttävän päähenkilön vuoksi. Mukava kuulla, että sinua hän on miellyttänyt! :)
Nöyhtis, suuret kiitokset, olen imarreltu. Tänne tulee tosiaan ilmestymään kyllä lisääkin tällaisia "suunnitteluosia", jonka lisäksi varmaan laitan lifestyle-blogiini joitakin piirroksia/maalauksia hahmoista ja maailmasta. :)