Sivut

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Varman päälle pelatessa on toinen jalka haudassa

Jalokivilohikäärme

Lentää auringon vierustalla
kaunis jalokivipyrstöinen
laulaa kielillä vierailla
saaliini majesteettinen

Sitä etsinyt olen
kellarista kotini
saloista tulivuorten
vieraiden maiden

Joku vihjasi
ajasta hakemista
mutta museoista
löysin vain hirmuliskoja

Ei aarrekartoilla
paikanneta liikkuvaa kohdetta
on kompassini neula
ikipyörivää sorttia

Voittajia, häviäjiä, onko heitä ollenkaan?

Shakki ja matti
käsikädessä nauravat
luontaan työntävät
harjaantuneimman pelaajan
sillä selviytyjinä meistä
taitaa huiskuttaa
se, joka ei pelaa ollenkaan
käsiänsä likaa
jäätyneeseen ruumismultaan

Pyöreät käsitteet

Jossain näiden tuulten takana
auringot yhä laskevat
siihen entiseen suuntaan
mutta uusissa viimoissa
en kuule vanhoja seireeninkutsuja
näe vastasyntyneen katseella

Ei ensisilmäys
koskaan ole se lopullinen
vasta monen iskun jälkeen
saa kosketuksen todellisuuteen

ja nämä raikkaat tuulet
ne kuiskivat maailmasta
jossa kosketus
ei ole pintaraapaisua
jossa tunteiden nälkä
ei kuole hipaistessa

Joku kuivasti naurahtaa
pyhälle suuruudenhulluudelleni
mutta kikatettiinhan joskus
jopa pyöreälle maapallolle

Uhrilahja

Palaneen kylän raunioilla
sydän kurkussa nilkutan
jalat vereslihalla
käsissäni mytty henkeään haukkova

Savuavat perustukset
silmässä myrskyn vaikertavat
juurtuneet kodit tunteiden
hädin tuskin tunnistettavat

Ja etäisyydessä kasvaa
suuri alasin
kuin odottaen rautaa
kaiken keskellä kohoaa

Niin kylmälle kivelle
nyyttini annan
iäksi luovun
ja ääneti odotan
suuren sepän iskua
pelättyä alun uhria

Myllerrys perustuksissa

On kivimuurisi muutamia tiiliä vailla
olet suojaasi jättänyt pieniä kurkistusaukkoja
kenties huomaamatta, ihan vahingossa
tai sitten salaisesta halusta

Nopeasti vilkaisemalla
näen käärmeitä tiluksilla
kiusaamassa peltoa
nielemässä kultaisia toiveita

mutta lähemmällä tarkastelulla
huomaan, ei niillä ole hampaita
vain lierot maassasi luikertelevat
kaivavat koloja, niin sotkuisia

Mutta älä koskaan unohda
sokeudu kaaoksessa
että joskus tonkimalla perustuksia
voi löytää aarteita

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti