Leimattujen rujoriimejä

Ei uutta, ei kiehtovaa

Autojen äänet

ne riipaisut ikkunaan

pintaan huurteiseen

säröilyn huokauksia

Kuolleet mielessäni tuskissaan

huutaavat tuntemattoman korvaan

tekotaiteellisesta olemassaolostaan

verkkokalvojensa viiltohaavoista

Ääripääunet

Jos syöt mut elävältä

sä tulet sen huomamaan

kun kaivan tieni salaa

ihoon ja alitajuntaan

Ja kammiot rytmiset, ei enää

ei enää seinät hengitäkään

mutta pienoinen, kai siitä

sinä minua vain kiität

Hymyilethän nyt

sillä rauhaa se on

unta autuasta

kuolemanunikin

ja kehtolaulusi

laulan mä sulle

jos pyydät niin

Verenluovuttaja

Suonissa toisten

virtaa minun eliksiirini

ja kärsii kuivuudestani

kehoni tyhjä, vaillinainen

Punaisia tahroja pienoisia

neuloja vääntyneitä, saastaisia

voi huomata kaupan kulmalla

ja harmailla parkkipaikoilla

Ja tiedän sen

vereni minun

virtaa suonissa muiden

kiertää maailmalla

alla toisten ihojen

Silti osaan vain kumartaa

kalpeudestani kiittää ottajaa

neuloihin teräviin astuessani

rautatabletteja hamutessani

Itke, mutta älä huuda

Itke minulle kaunis kyynel

pullooni, panttilainaamoon

jotta hymyilisi päivän taas onneni

täyttyisi vaatimaton amulettini

Älä tyhjyydestä minua rokota

älä äänettömyydestä karkoita

äläkä kiltti evää

minulta pieniä armolahjoja

sillä kyyneleesi

ne vain

pitävät minut elossa

ne vain

kostuttavat ruumiin kuivan

Älä kiltti turhaan minua soimaa

minähän se maksan ylihintaa

Piraattirohtoja

Purkillinen taikajuomaa

on haltiatädillä tarjota

kumotako se kurkkuun

vai maahan salaa kaataa

Mutta hyi

mitäpä minä ajattelinkaan

vain tuhmat lapset

eivät lahjoja ota vastaan

Sormet ristissä

siis juon litkun karvaan

ja silmän välttäessä

sylkäisen hameenhelmaan

Ja jo hymyilee

haltia aspartaamihuulillaan

ei huomaa

hameenhelman tahraa

eikä vaikutuksen puutetta

ihmettele ollenkaan

vaan poskelle suukottaa

ja katoaa

Niin, en ihmettele ollenkaan

ettei juoma haltian

miltään maistunutkaan