Ei uutta, ei kiehtovaa
Autojen äänet
ne riipaisut
ikkunaan
pintaan
huurteiseen
säröilyn
huokauksia
Kuolleet mielessäni tuskissaan
huutaavat tuntemattoman korvaan
tekotaiteellisesta olemassaolostaan
verkkokalvojensa viiltohaavoista
Ääripääunet
Jos syöt mut
elävältä
sä tulet sen
huomamaan
kun kaivan tieni
salaa
ihoon ja
alitajuntaan
Ja kammiot
rytmiset, ei enää
ei enää seinät
hengitäkään
mutta pienoinen,
kai siitä
sinä minua vain
kiität
Hymyilethän nyt
sillä rauhaa se
on
unta autuasta
kuolemanunikin
ja kehtolaulusi
laulan mä sulle
jos pyydät niin
Verenluovuttaja
Suonissa toisten
virtaa minun
eliksiirini
ja kärsii
kuivuudestani
kehoni tyhjä,
vaillinainen
Punaisia tahroja
pienoisia
neuloja
vääntyneitä, saastaisia
voi huomata kaupan
kulmalla
ja harmailla
parkkipaikoilla
Ja tiedän sen
vereni minun
virtaa suonissa
muiden
kiertää
maailmalla
alla toisten
ihojen
Silti osaan vain
kumartaa
kalpeudestani
kiittää ottajaa
neuloihin teräviin
astuessani
rautatabletteja
hamutessani
Itke, mutta älä huuda
Itke minulle
kaunis kyynel
pullooni,
panttilainaamoon
jotta hymyilisi
päivän taas onneni
täyttyisi
vaatimaton amulettini
Älä tyhjyydestä
minua rokota
älä
äänettömyydestä karkoita
äläkä kiltti
evää
minulta pieniä
armolahjoja
sillä kyyneleesi
ne vain
pitävät minut
elossa
ne vain
kostuttavat
ruumiin kuivan
Älä kiltti
turhaan minua soimaa
minähän se
maksan ylihintaa
Piraattirohtoja
Purkillinen
taikajuomaa
on haltiatädillä
tarjota
kumotako se
kurkkuun
vai maahan salaa
kaataa
Mutta hyi
mitäpä minä
ajattelinkaan
vain tuhmat lapset
eivät lahjoja ota
vastaan
Sormet ristissä
siis juon litkun
karvaan
ja silmän
välttäessä
sylkäisen
hameenhelmaan
Ja jo hymyilee
haltia
aspartaamihuulillaan
ei huomaa
hameenhelman
tahraa
eikä vaikutuksen
puutetta
ihmettele
ollenkaan
vaan poskelle
suukottaa
ja katoaa
Niin, en ihmettele
ollenkaan
ettei juoma
haltian
miltään
maistunutkaan
