Rakastuneena alitajuntaan

Kaipausrauha

Rumemmin en osaa nähdä

piirteitäsi sieluuni ikuistettuja

ruosteisia reunojasi

routaista katkeruutta

En minä osaa

tämän enempää irti päästää

laskea ulapalle

syöty on toivo sellaisesta

heitetty menemään

hymy huulilla

voin rakastaa kaukaisuutta

Inspiraatiotuska

Jääkidekeijut

eivät tavoita minua harmaudessa

eivät saa otetta

parodiatalvessa

Ihmemaani on vaillinainen

samoja kaavoja toistava

pysähdys syysilmassa

jarruttelee sanojani

aiheseulassani sensuroidussa

Kuka tai mikä

missä tai milloin

tuothan tullessasi

kuolettavat pakkaset

kiduttavan ikiroudan

jäisen luistinpinnan

jota koskea ei saa

mutta kaunis on katsella

Tarinan alku

Murenevat seinäni

mitä on takananne?

Kuka järsii illuusiotani?

Tämä pieni, kaunis maailma

pian on raunioina

vain rankkasateessa kyynellammikoissa

saattaa siitä nähdä heijastumia

Kaukaisuudessa

ilakoivat rummut

turhan äänekkäästi takovat

ja säikähdän

surrealistista todellisuutta

Haudankaivannan henkilökohtaisuus

Menneisyyteni demonitko

alitajuntani perukoilla vaanivat

harha-askelia kärkkyvät

hyökkäyshetkeä ihanteellista

Varoenko joudun astelemaan

olkani yli vilkuilemaan

mieleni aavekaupungissa

juoksemaan karkuun

vääristyneitä sointuja

ennen kuin riitaisat ajatukseni

saavat kiinni

nimeäni huutavat

ja se

se repii minut kappaleiksi

Kun pelkää horjahtamista

Taivasportaita harppoessa

tulee nähneeksi kaikenlaista

pilvilinnojen yläpuolella

kauneimpia tähdenlentoja

Kammoni jalkojani nakersi

ihailuni keskeytti

pudotus

joka allani nauroi

Sen katsetta vältellen

otin jälleen askeleen

mutta jalalleni 
vain tyhjyys ivali

loputon matka

kamaralle maan

Eteeni en tullut katsoneeksi

harha-askelia tarkkaillessani