Itsepetoksen makabeeri maailma

Sielun plastiikkakirurgiaa

Turhamaisuuden perikuva

olen jokaisessa lauseessa

pilkussani, pisteessäni

surrealistisessa peilikuvassani

sadepäivän askelissa

viimeisissä runoissani

niissäkö vieläkin

Olen kuin ihminen

joka haltiaksi haluaa

enemmäksi

kuin kurja ruumis kantaa

Sillä inhimillisyys

se kovin rumentaa

Harhakieli

Abstrakti unelma

pääni sisällä koputtelee

ulospääsyä vaatii

psyykkeelleni irvailee

Sanojen kaarnalaivat

kömpelöinä kaatavat

ilmaisut viehkoimmat

ja ihmisyytemme kiroukset

ne raukkoina raiskaavat

Niinpä rakkaat ystäväni

vaikka kanssanne jakaisin

jäähyväissuudelman

suloisista katkerimman

seireenisieluni

saimaistumisen

- olisin yhä neitsyenä

vain utopia paperilla

Sillä sanat

ne ovat vain tyydyttymätön tarve

raskasmielisyys rinnoissamme

koskemattomuus ytimissämme

Rajapyykki

Labyrinttimaailmasta

varastanko kadotetun sieluparan

omani kaltaisen

sidotun ristiriitaisuuden

Tämä päivä

tähtikatseesi takia

kuvitelmasta kaukana

mutta viettelevyydessään silti

addiktoiva

Onniko riittää täyttymykseen

vai samankaltaisuuttako kaipaan

Kohtuuttomuuteni paratiisissa

luovunko kerrankin omenasta

Kammokuja

Varothan kultaseni

tässä kummitusjunassa

aivosi pidä piilossa

ettei niitä varasteta

ja suihin hotkaista

Jos vaunuun astut

sydämesi silppuavat

kikattaen intohimonpunalla

verihuorat

Raajasikin menettää saatat

irvitaikureille

Silmänkääntötempuilla

yks kaks huijaavat

ja näin tanssivat

irtonaiset jalkasi

Ja nyt
katso itseäsi

vihdoin ajelun loputtua

paljonkohan on jäljellä sinusta

uhkarohkeasta parasta?

Monsieur,
uskallan arvata
ruumiskuvajainen
kuiviin imetty lapsukainen

Mutta ethän toki syytä itseäsi

vanhempasihan sinut pakottivat

ystävien painostus

ja lippuluukun susimies