Lukko

Tunteettomuutta?

Samansävyisissä silmissä

olen pahe

pirulainen kudoksessa

ilkeä haara täydellisyydessä

vääristynyt irve kasvoilla

perisynti virneessä

Satu ei enää viallisuus

Rujoudesta sikiää

viettelevämpi ulottuvuus

Klassisuus roskakorissani

sammumattomasti huutaa

ja luolissani asuu

vahingoniloaaveita

Hiljaisuudesta

Onnellisuudesta

en montaa sanaa osaa lausua

tukkiutuvat kurkkuun

verkkoineen hämähäkit

Olen parempi valittamaan

ihmisyyden kurjuudesta

dramatisoimaan kohtaloita

peilaamaan ikuisuusmasennusta

tieteen hetkellisistä saavutuksista

Unohduksessa

en osaa kirjoittaa

väkivallalla raastaa

ihon alta sanaleikkejä

Illuusiomestarina

siis hetken näyttelen

peitän yhteiskuntani

sanattomuudella

Kuivilla?

Realiteetit hämärtyneet

sinua paremmin en lue itseäni

Harhaniko kiusaavat

Rakastaako romantisointini

hiljalleen kuristaa minua palasiksi

sillä jos nukun

herätä minut nyt

ennen kipupatojen murtumista

tuskan heijastusta

todellisuuteen palamista