Kun uusin elämänlankani

Köyhyydessä

Noiden silmien takaa
tahtoisin kalastaa maailmat
verkkoihini pyydystää
ajatukset salaisimmat

Sangen vaikeaa
on ongella tavoitella taivaita
omakseni saan vain pieniä murusia
totuudesta monimutkaisesta
vai valheestako vain
mutta kuinka osaisin pyytää
en vastalahjaksi voi tivata
sillä järveni kultaiseni
on aikaan kuivunut

Muusa

Pidä myrkkyni elossa
kieltäni korventamassa
suloisia sanojani rumentamassa
fantasioita tummentamassa

Pysy lähelläni
etten melankoliaa unohda
kadota olemattomia suruja
ja vaikka haluan sinua
vähemmän kuin eilen
silti ajatuksiini
enemmän tarvitsen

Päältä kaunis

Nimesi korea
maisemasi tylsät
muutama kitukasvuinen puu
kliseinen mustaruusu
palaneita säveliä
mattona värittömänä

Mutta kuinka romanttista
voikaan olla kliseinen karuus
rujouden tavanomaisuus
otsikkosi olemattomuus

Säröjä minuudessa

En sinua voi enää vähätellä
naurahtaa
huveilleni ristiä
En enää
voi sinusta hauskuutta repiä
leikkiä
kasvukipuja selittämättömiä

Nuoleni minut paljastavat
kostosuunnitelmat
raivonpuuskat
mutta jos hymyilen silti
virnistän
ja isken silmää ylpeydellä
ehkä voit kuvitella
tilalleni marmoria
jalokiviä jopa
korean tunteettomia

Ja taivas palaa

Sinä et osaa
et osaa
laulaa lauluja
satakielen kanssa
rakkaustarinaa punoa

Sinä et tahdo
itseäsi nähdä
et sydämesi ääntä ratkoa
et hiljentää
painaa mutea

ja minä kirjoitin
meidän olevan tuhlaterälehtiä
etkä ole koskaan
et koskaan
lukenut sitä
mutta väliäkö tuolla
hiljaisella kaiholla
salaisuuksiemme meressä
kuolleessa

Vahingonilolaulut

Raukkaparka

Mesoa
mesoa
mesoa
valita turhasta ongelmasta
ota käteesi tunteesi
ja pirstaloi ne sahalla

Sinut jos kauniina kirjoittaisin
en tekisi kunniaa
itselleni ehkäpä
sinulle en ollenkaan

Itseinhoni teekutsuilla
saattaisin kirjoittaa
sinusta ylistystavuja
mutta minuuteni hallitessa
olet vain lapsonen
rumilla sanoilla

Vikinäkestit

Raadonsyöjiä huoneessani
salongissani herkuttelevat
syöpäläiset karmeimmat
olemuksellani juhlivat

Laulakoot tänään
ylistyslauluja tuholle
nauttikoot epäilyksistään
säälistä säälimättömän

Hetken itkuista
saan tuhannet naurut
päivänä
jolloin nautin horisonttiaarteesta
auringonlaskua vasten
heidän hirsipuunsa

Ilokielto

Päivänä kirkkaimpana
varjostathan
jotta saisin inspiraationrippeeni
kauhukuvapelkoni
hiljaisuusnauruista pelottomista

Rakas päivänvarjoni
tiedäthän asenneongelmani
en halua ruskettua
näyttää aurinkoisuutta
turhanpäiväisyyksistä nauttia

Mutta huolimatta kaikesta
sain poskipäilleni pisamia
kertomaan arkeni sävyistä
hyödyttömistä iloista

runoni voivat huonosti

Lukko

Tunteettomuutta?

Samansävyisissä silmissä

olen pahe

pirulainen kudoksessa

ilkeä haara täydellisyydessä

vääristynyt irve kasvoilla

perisynti virneessä

Satu ei enää viallisuus

Rujoudesta sikiää

viettelevämpi ulottuvuus

Klassisuus roskakorissani

sammumattomasti huutaa

ja luolissani asuu

vahingoniloaaveita

Hiljaisuudesta

Onnellisuudesta

en montaa sanaa osaa lausua

tukkiutuvat kurkkuun

verkkoineen hämähäkit

Olen parempi valittamaan

ihmisyyden kurjuudesta

dramatisoimaan kohtaloita

peilaamaan ikuisuusmasennusta

tieteen hetkellisistä saavutuksista

Unohduksessa

en osaa kirjoittaa

väkivallalla raastaa

ihon alta sanaleikkejä

Illuusiomestarina

siis hetken näyttelen

peitän yhteiskuntani

sanattomuudella

Kuivilla?

Realiteetit hämärtyneet

sinua paremmin en lue itseäni

Harhaniko kiusaavat

Rakastaako romantisointini

hiljalleen kuristaa minua palasiksi

sillä jos nukun

herätä minut nyt

ennen kipupatojen murtumista

tuskan heijastusta

todellisuuteen palamista

Hengen kuolema

Saastakosket

Viikon huvin maksuna

tuhansien aikajatkumoiden piina

Sairaina poraavat

kädettömät lapset

muistini onkaloita

Vuotakaa turhuuteni

jätekaivoon paetkaa

parempi siellä on elää

kun räjähdysalttiin mieleni sopukoissa

pakolaisena pyhättökaivossa

Yövieras

Ikkunani syvyydessä

loppuun kulutettu harmaus

hieman rähjäinen

poltettu kaipuu

Kop kop kop

en ovea raota

en vilkaistakseni tulijaa

tuttua tai tuntematonta

sillä jos herran päästän sisään

hän voi majoittua ikuisuudeksi

viinin loppuessa vertani siemaillen

ja ikkunassani

ankeus

näyttää hitusen kauniimmalta

kun sisällä rakastelen

depressiota

Persoonatuho

Rakas sisareni

sairasvuoteeni reunalla

tarjoaa huulipunaa

korkokenkiä jalkaan

iskee silmää

ja peilikuvaansa rakastaa

Pue päälleni pikkumustani

kädestä johdata huumaan

Olemmeko huono yhdistelmä

sinun energiasi itsetuhoisuudessani

Sinun sosiaalinen maniasi

korvaa minun harmauteni

ja kun sinun hymyäsi ihastellaan

voin naamioni piilottaa

Olen kadoksissa kuningattareen

ja yleisö hurraa

sauhuille ja shoteille

minusta lähteville paholaisille

Sisareni minuutta ehostan

parjaten omaani hymyilen

sillä tästä ette tiedä

prinsessanalut

koskaan ette arvaa

että valun käsistäni

itsetuhoon salakavalasti

elämäni päättyy

sisareni kasvoilla