Skitsofrenia
Pirstaleoksennuksen
pyörteessä
Ääripäät
sokeutuvat
heijastumat
laulavat
uivat
mielettömyydessä
Ja jos kaikki on
harhaa
mieleni itkee
enkä hajanaisena
rättinä
osaa itseäni
pyyhkiä
Likainen salaisuus
rihmaston haara
Sitäkö olen?
Suljen korvani
Todellisuuskuvat
Toivotko sen
nyljettynä
alitajuntasi
haaran
hukkaan heitetyn
ajatuksen kaavan
Juotko sen
hymyillen
kitkerän nesteen
selkääni pitkin
valuvan kasteen
Janoisia noitia
ne asuvat
minuudessa
ja itkevät
pienuuttaan
sahalaitojen
reunoissa
Älä älä älä älä
Älä mene
syvemmälle
älä vajoa
umpikujaan
älä vain ettet
myöntämään joutuisi
ettei sitä ole
olemassakaan
Jos haavasi tahdot
nuolla ja niellä
älä siteellä
niitä peitä
Äläkä
lentämistä niin paljon pelkää
että parvekkeelta
hyppäät
Nyt
Jos haluan sinuun
juurtua
uskallanko sen
sanoa?
Kehtaanko raottaa
verhoa
todellisuuskuvien
takana?
Askeleen päässä
ilmalennosta
me olemme
rajapinnalla
Tuntematon ja kaunis
sinä olet
suuri
kuin puuni
kultainen ulkona
satuolentojen
maassa
Spektri
Nämä kivut
haluan kokea
minuuteni
perukoilla tuntea
uittaa
peilipinnassa
ja sen illuusion
rikkoa
Sävyt
tunnevärikartan
intensiivisyyttä
hohkaavan
kirkkaina
haukkovat henkeään
kohti ideaa vievät
itseään
Läpi tämän
onnenpyörän
tahdon todella
pyöriä
ympyrän
täydellisyydessä
kehäksi eheytyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti