Sivut

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kuolleita kastaessa


Valveuni

Rakkauskirjeet loputtomat
tyynyinäni vannotut sanat
peittoni alla palelen
tulevan arvaan
silmiini tuijottavana
julmuutena
kylmänä auringonlaskuna

Nyt on valvottava
minun tarvitsee kuulla sinua
kun ovenraosta kuiskaat
hyvänyöntoivotuksen
joka yksinkertaisuudessaan
riittää unelmiani vaalimaan

Hautaholvi

Sisimmässäni huudan Saatanaa
jumaliin en enää uskokaan
heitetty amuletit nurkkaan
ei niistä ollut onnea tuomaan

Tässä tyhjässä huoneessa
kiroan lääkehuurussa
ja tuhatpäistä sieluani
katson rikkinäisillä verkkokalvoilla
Sen huudot moninaiset, karmivat
peittävät vastaukset korkeimmalta

Kuolonhuuto

Mädässä lihassa henkeni kituaa
vain matonsa seuranaan
kuskimassa korvantynkiin
uusia reikiä kaivamassa ytimiin

Eikä ruumiseen
tähän kankeaan lihaan
halua kajota
kuin sairain nekrofiili
- Ei hänkään, ei
perässä sielunkuvatuksen

Mutta ottakoon irti kielletyn ilonsa

kukapa on kuollut puhumaan
vastalauseita
tai rakkaudentunnustuksia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti