Sivut

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Anteeksiantamaton inhimillisyys

 Luonnollisuus

Tekotaiteellisia luonteenpiirteitä
ylidramatisointi on kaunista
teennäisyydestä saat ehkä lisäpisteitä
kunhan hymyilet tarpeeksi leveästi
hukkuen mielialasi aaltoihin

Halpatuontitavaraa
suoraan sielun syövereistä
sarjatuotantoeleitä
ja hakkuujätettä
kiireellisenä perfektionismista
heitetään menemään 

Yläluokka

Kliseisiä kyyneloopperoita
teatraalisia itsemurhia
auringon noustessa
otamme uusiksi

Tämä teennäinen taiteilijaleikki
tekee meidät sokeiksi itsellemme
kun kurjuusluovuudessa kieriskellessämme
unohdamme
että oikeastaan
olemme ihmisiä

Pian osaan puhua

Hiljaisuudessa
näppäimistö laulaa
huutaa voi äänettömästikin
ei kliseisesti silmillä
vaan kirjaimilla nuottiviivastolla

En ole unohtanut
miltä ne tuntuvat iholla
sinun nimikirjaimesi
sormet kurkulla
pää veden alle painettuna

Muistan huudon tukahtuneen
puhekyvyn selkärankaan ommellun
mutta tikkieni lävitse voin hymyillä

Paperini täyttyy
haalimastasi roskasta
ja vihaan itseäni 
itseriittoisuudestani

Kaipuunkylväjä

Ikkunaani kuiskivat
salakavalat unelmat
Päässä soivat
toistuvat harhakuvat
kaikuu ylistyspuheeni
pelkojumalalle unissani
syö hymyni
ja haikeus tappaa

Liioittelua

Sanat eivät kerro
minusta kuin ääriviivat
petollisina musertavat
olomassaoloni kaavat
enkä taaskaan osaa kirjoittaa
loisteliasta omakuvaa
tyhjillä mietteilläni
kasvoni maalaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti