Sivut

maanantai 17. lokakuuta 2011

Näkinkenkiä ranta-aallokosta

Jätä jäljelle

Turhaa traagisuutta
Mielen suttuisuutta
Pieniä synkkiä paratiiseja
Tummasydämisiä kurtisaaneja
Kaikissa hieman pahuutta
Hitunen jäistä kuolevaisuutta
Älä pelaa
älä pelaa
Et voi koskaan voittaa

Herra on hyvä ja korjaa likapyykkinsä itse

Tunnustukset ovat yliarvostettuja
Palamaan pakotettuja
Minun vaikeuteni
Tuhannet pienet mielikuvitusmaailmani
Minkä niistä valitsisin
syntisäkkiini piilottaisin
Kuolonkankeus osana persoonaa
ja maailma kumartaa Saatanaa
Sinäkö se olet
vai noutajani vain

Sadepäivä

Kyynelkeijuja ikkunalaudoilla
takana lasin sadepinnoilla
Niitä hyväilen sormilla kohmeisilla
sanoilla lausumattomilla

Todellisuudessani näen melankoliaprinsessoja
linnojen torneihin vangittuja kaksoissiskoja
Mutta tänään on oma vankilani kaukaisin
jonkun toisen maailma tavoittamattomin

Eskapismin alkeet

Minun koreografiani on mahdoton oppia
Kieleni vaikeasti ymmärrettävää sorttia
Toisinaan en ymmärrä itsekään
kun en mukana enää leikikään
Mitä ajan takaa tällä kaikella
Unikuvilla toteutumattomilla
Mutta yksi asia on varmista varmin
On elämäni hatarin
Ilman irrottamista se hajoaa
Avaruuteen katoaa

Siipirikko

Ilkeä ruoste rinnassa saastuttaa maailmaa
Ympäriltään kaiken kaikkoamaan saa
Kontrolli on kadonnut taakse tuhannen taivaan
Sinne, jossa opin riittämättömyyden tuntemaan
Sinun maailmasi keskellä miljoonien turhuuksien
Henkeeni koskee – se ei kestä läpi hyödyttömien tuskien
ja barbeista kasvoi
täydellisiä itsemurhapommittajia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti