Aurinko ja hulluus
Minä olen menettänyt kykyni puhua
mutta ehkei minun tarvitse sanoa sanaakaan
sillä jo laulujen nimet kertovat liikaa
Olen listannut tällä viikolla kaikki mahdolliset kliseet
omista askeleistani ne pahimmat
hukkunut omiin kämmeniini
kun kaiken tämän voi lukea kasvoiltani
Uniluonnos
Sinun päiväkirjasi sivuilla
en ole vielä se kalpea kuiskaus
joka kenties huomenna olen
kadonnut katukuvastasi
vain palaneen käry jäänyt jäljelle
Tai ehkä en koskaan ollutkaan siellä
ehkä se oli joku aivan minun näköiseni
kangastus, jonka puhalsin suudelmaan
tai lyijykynällä kirjoitettu runo
joka ajan saatossa haalistuu
Ylimitoitettu
Unohda unohda unohda
Mutta minä en halua
en halua painaa villaisella jotain sellaista
mikä sai harmauden kaikkoamaan iholtani
karisti kuolleen kalkkeutuman
vaikka oletkin vain silmänräpäys
kaikessa loputtomassa ajassani
Valovuosien päässä
Toisinaan herään yhä tukahtuneeseen huutooni
siihen todellisuuteen, missä minä elän ilman sinua
ja olen unohtanut kaikki ne pienet asiat
jotka kerran rakentuivat sinuksi
Minun kultaiset peltoni elävät vain mielessäni
kuvissa ne ovat niin mustavalkoisia
että minua hirvittää, pelottaa liikaa
Luulen, että se kaikki tapahtui jollekin toiselle
jollekin joka tatuoi nimesi ihoonsa
opetti lapsesi soittamaan pianoa
eikä kadonnut olemattomuuteen aikakoneella
