Etelän rannalta löysivät mytyn
hukkuneita jo tuhansia
Kukapa täällä ei pelkäisi
ristiriitojen verkossa
me impulssiemme orjat
Minä en jaksa enää välittää
vaikka puistamme tippuu lehdet
ja kamaramme muuttuu autioksi
Kyyneleni ovat loppuneet
kanavani kuivuneet
Kaikessa jotain väärää
rumuutta ja outoutta
On kuivunut leuanpieleeni
eilisen jätteet
uutisten kirjaimet kangistuneet
ihmisyyden rumimmat juonteet
Lämpöhalvaus
Tänään kalastin täydellistä hetkeä
teekuppini syvästä pohjasta
liekistä kynttilän lepattavan
pienistä iloista, jotka tänäänkin
pitävät yksinään kasassa universumia
Tartuin siihen hymyyn, jonka puolikas
pitää yllä henkilökohtaista homeostaasia
Siihen, joka saa minut nauramaan ajatuksilleni
hirttää ne haaraiseen häntäänsä
Tyhjiö
Ei niin, että olisin sitä halunnut
mutta jokainen henkäykseni
vie minut kauemmaksi
siitä mitä joskus olin
ja hatara ihmismieli
pettää antamansa lupaukset
Kun päivät katoavat savuna ilmaan
maailmani kiertorata vaihtuu
eivätkä verkkokalvoni enää vanno
etäisen eilisen nimeen
Varjoni ovat tänään aidompia
kuin yksikään viaton huokaus
eikä silmissä asukaan enää tähtiä
ne paloivat karrelle
Kärpästen koti
Hahmostani sikiää kärpäsiä. Ne tunkeilevat ulos ranteista,
jotka ovat kylmät ja verettömät. Nauruun vääntyneet arvet pilailevat
kustannuksellani ja surina kasvaa. En kuule enää lauluani, sillä hyönteiset
tukkivat keuhkonikin.
Tässä tummassa
huoneessa puhuvat vain kuolleet ja kadonneet, ne joiden suut iäksi on kiinni tikattu.
Minä olen hänen pianonsa ja selkänikamani koskettimiaan.
Mutta hän ei koskaan soita hellävaraisesti, vaan iskee, iskee sellaisella voimalla,
että voitte kutsua minua tästä lähtien selkärangattomaksi. Minusta on tullut
halveksuttava nilviäinen, jonka muste saastaa jokaisen, joka tulee liian
lähelle. Mutta minun mieleni myrkky on vertakin sakeampaa, enkä näe askelia
pois luotani.
Sisin on niin
hiljainen, että avaan suuni kärpäsille. Mutta ne eivät halua takaisin äitinsä
syleilyyn, vaan saarnaavat tälle kuolemaa kivettymisen kautta. Maasta sinä olet
tullut ja maaksi olet jälleen tuleman, harmaaksi ja kovaksi.
