Iluusioita

Hävinnyt

Hän luuli olevansa rapioromanttinen

mutta olikin vain rappio

sillä oli menettänyt oikeansa ja vääränsä

Jalat kasvaneet yhteen

irvokas olento

otti haluunsa kaiken sen

joka oli piilotettu sillan alle

ripustettu hirttosilmukkaan

mutta sekin kai

oli väärin solmittu

Kuka uskoo tänään mihinkään

sellaiseen mikä ei ole ommeltu selkärankaan

ja ne siellä olevat asiat

niitä ei näe kuin peili edessä

ja toinen takana

Karnevaali

Inhimillisyyteni haukkoo henkeään lattialla

en meinaa muistaa, kuinka sekaisin olen

Sanani ovat ennalta kirjoitettuja

ne karkaavat selkärangastani

näkyvät vain yöllä, mutta loistavat pimeässä

Haluatko sinä olla minun uusi harhani?

Vaaleanpunainen karuselli

joka toimii hyvin huonosti

Me olemme liian isoja tällaisiin peleihin

me olemme

ja minä haluaisin vain pyöriä

Sano ettei tämä ole unta

herään kyllä aikanani

Sielu alennuksessa, sydän mustunut ja ruma

Enneuni

Koin kaiken taas ennalta

siinä unessa, jossa pakenin sinua

Olin jälleen krapulassa

pitelin päätäni ahtaassa asuntovaunussa

ja huusin niille, jotka olivat ulkona

missä helvetissä minä olen

Ne sanoivat, että on juhannus

keskikesän juhla

enkä minä taaskaan ole siellä missä pitäisi

mutta ei se mitään, sillä meillä on hauskaa

ja hei, sä voit unohtaa kaiken

ihan oikeasti

myös sen lapsen, jonka jätit kuolemaan kentälle

jossa zombit repivät sen palasiksi

Sinä taas vain juoksit

Mitä et tekisi itsesi tähden?

  

Sulku

Minä kaipaan surua

se on ollut kauan poissa puserostani

ja silmäkulmani ovat olleet niin kuivat

että niihin koskee

punoittavat kuin varoittaen

Kappaleet eivät enää itketä

vaikka jokin muistoissani liikahtaa

kertoen, että ne joskus merkitsivät jotain

Minä pelkäsin itseäni niin paljon

että olen sulkenut patoni

ja vaikka luulin eläväni ehtyvillä lammikoilla

minä janoan

janoan jälleen elämää

joka nukkuu patojen takana

Hetken huuma

Toivoin, että olisin juonut hieman enemmän

että sade ja kyyneleeni sekoittuisivat

kuin sinä yhtenä iltana

jolloin nauroin sille, että jälleen tunsin

jotain syvemmältä, koskia pauhaavia

Ja kuitenkaan mikään ei merkinnyt mitään

muuttuvassa todellisuudessa jossa

mikään ei ole enää kuin hetki sitten

minäkin pelkkä katoava henkäys

Jälleen muutaman vuoden päästä

olen joku muu

huolimatta siitä itsepäisestä minätilasta

joka luulee olevansa jatkuva

ja elävänsä noin 84 vuotta

Mutta väliäkö sillä on siinä hetkessä

kun sade kastelee kasvoni

ja maistan pisarat huulillani

sillä mielessäni soi musiikki

joka on minun oma salaisuuteni

sulautuu osaksi taivasta

palaksi suurempaa tarinaa 

Jumissa

Aurinko ja hulluus

Minä olen menettänyt kykyni puhua

mutta ehkei minun tarvitse sanoa sanaakaan

sillä jo laulujen nimet kertovat liikaa

Olen listannut tällä viikolla kaikki mahdolliset kliseet

omista askeleistani ne pahimmat

hukkunut omiin kämmeniini

kun kaiken tämän voi lukea kasvoiltani

Uniluonnos

Sinun päiväkirjasi sivuilla

en ole vielä se kalpea kuiskaus

joka kenties huomenna olen

kadonnut katukuvastasi

vain palaneen käry jäänyt jäljelle

Tai ehkä en koskaan ollutkaan siellä

ehkä se oli joku aivan minun näköiseni

kangastus, jonka puhalsin suudelmaan

tai lyijykynällä kirjoitettu runo

joka ajan saatossa haalistuu

Ylimitoitettu

Unohda unohda unohda

Mutta minä en halua

en halua painaa villaisella jotain sellaista

mikä sai harmauden kaikkoamaan iholtani

karisti kuolleen kalkkeutuman

vaikka oletkin vain silmänräpäys

kaikessa loputtomassa ajassani

Valovuosien päässä

Toisinaan herään yhä tukahtuneeseen huutooni

siihen todellisuuteen, missä minä elän ilman sinua

ja olen unohtanut kaikki ne pienet asiat

jotka kerran rakentuivat sinuksi

Minun kultaiset peltoni elävät vain mielessäni

kuvissa ne ovat niin mustavalkoisia

että minua hirvittää, pelottaa liikaa

Luulen, että se kaikki tapahtui jollekin toiselle

jollekin joka tatuoi nimesi ihoonsa

opetti lapsesi soittamaan pianoa

eikä kadonnut olemattomuuteen aikakoneella

Unohtuneet kuukaudet

Lopun maisemat

Etelän rannalta löysivät mytyn

hukkuneita jo tuhansia

Kukapa täällä ei pelkäisi

ristiriitojen verkossa

me impulssiemme orjat

Minä en jaksa enää välittää

vaikka puistamme tippuu lehdet

ja kamaramme muuttuu autioksi

Kyyneleni ovat loppuneet

kanavani kuivuneet

Kaikessa jotain väärää

rumuutta ja outoutta

On kuivunut leuanpieleeni

eilisen jätteet

uutisten kirjaimet kangistuneet

ihmisyyden rumimmat juonteet

Lämpöhalvaus

Tänään kalastin täydellistä hetkeä

teekuppini syvästä pohjasta

liekistä kynttilän lepattavan

pienistä iloista, jotka tänäänkin

pitävät yksinään kasassa universumia

Tartuin siihen hymyyn, jonka puolikas

pitää yllä henkilökohtaista homeostaasia

Siihen, joka saa minut nauramaan ajatuksilleni

hirttää ne haaraiseen häntäänsä

Tyhjiö

Ei niin, että olisin sitä halunnut

mutta jokainen henkäykseni

vie minut kauemmaksi

siitä mitä joskus olin

ja hatara ihmismieli

pettää antamansa lupaukset

Kun päivät katoavat savuna ilmaan

maailmani kiertorata vaihtuu

eivätkä verkkokalvoni enää vanno

etäisen eilisen nimeen

Varjoni ovat tänään aidompia

kuin yksikään viaton huokaus

eikä silmissä asukaan enää tähtiä

ne paloivat karrelle

Kärpästen koti

Hahmostani sikiää kärpäsiä. Ne tunkeilevat ulos ranteista, jotka ovat kylmät ja verettömät. Nauruun vääntyneet arvet pilailevat kustannuksellani ja surina kasvaa. En kuule enää lauluani, sillä hyönteiset tukkivat keuhkonikin.

Tässä tummassa huoneessa puhuvat vain kuolleet ja kadonneet, ne joiden suut iäksi on kiinni tikattu.
 

Minä olen hänen pianonsa ja selkänikamani koskettimiaan. Mutta hän ei koskaan soita hellävaraisesti, vaan iskee, iskee sellaisella voimalla, että voitte kutsua minua tästä lähtien selkärangattomaksi. Minusta on tullut halveksuttava nilviäinen, jonka muste saastaa jokaisen, joka tulee liian lähelle. Mutta minun mieleni myrkky on vertakin sakeampaa, enkä näe askelia pois luotani.

Sisin on niin hiljainen, että avaan suuni kärpäsille. Mutta ne eivät halua takaisin äitinsä syleilyyn, vaan saarnaavat tälle kuolemaa kivettymisen kautta. Maasta sinä olet tullut ja maaksi olet jälleen tuleman, harmaaksi ja kovaksi.