Polta hänet pois
Olet sytyttänyt hihani palamaan
ja liekkisi ahnehtivat minua
Ihooni on tatuoitu vaaran merkit
mutta noki estää näkyvyyteni
On petollinen tulesi on herttaisempaa
kuin kirvelevät nuolet selkänikamissani
siis ikuista toinen kuvani
ja polta hänet pois
Kreikkalaista
kauneutta
Minä en halua sinua
enkä minä tarvitse
en tahdo tarttuvan kiinni lanteistani
ja väittävän ikiomaksesi
Minä halveksin sinua
ja annan lempipetoni raivota
herkutella tällä kaikella inholla
joka tahtoo repiä kaiken sinusta
Kunnes jälleen muistan
ettet sinä koskaan tarttuisi kiinni
tai taistelisi menneisyyteni kanssa
sillä sinä olet vain patsas
ja minä tulikiveä
Toteemi
Sinä luulet olevasi ainoa
ja minä jumala
niin typeriä molemmat harhaisissa houreissa
Sillä minä olen käärme
jolla on terävä, kaksihaarainen kieli
ja sinä yksi tuhannesta
sinä päivänä kauniina
kun avaan silmäni
ja astun maailmaan
jossa kieleni ovat kasvaneet yhdeksi
ja jolloin näen lävitsesi
Neitoperhosia
Me opimme irrottamaan
kuin kirsikankukat kevättuulessa
ja luulen, ettemme tällä kertaa
tule tulevia vuosia vastaan
käsikkäin, puolittain hymyillen
Menneisyyden vaivaisen aurinkoisen
näen katseesi haikeudesta
ja kun silitän poskeasi
on se karheampi kuin noina aikoina
Kipupisteiden
peilikuvia
Minä suljen nämä padot
jotka vuotivat suudelmani huulillesi
ja minä otan takaisin jokaisen intohimoisen sanan
jonka aikanaan näin rinnallasi
Toisina päivinä me hallitsimme toisiamme
ja toisina tuhosimme kaiken siltä rajalta
joka määrittää rakkauden ja halveksunnan
sisimpäsi heikon kohdan
Minä toivon, että puremani sattuu sinuun
aikojen loppuun ja loppujen alkuun
Minä pyydän sanattomasti
että nappaat sen oljenkorren
jonka jätin tienvarteen
(ja tuhoat sen)
Minä tahdon tulla ja mennä
repiä tilkun tuosta paidastasi
joka eilen sotkeutui viiniini
Minä tahdon purra reiän suojamuuriisi
joka irvailee kivulle ja epävarmuudelle
pelolle ja kielletylle omistushalulle
Minä toivon voivani
kadota ja unohtaa
ottaa itseni kiinni uudestaan
juoksemasta jossain pilvien yläpuolella
josta tämä ruumis on kaukana
kuin katseeni
se väistää sinua vain hieman
Kerettiläinen
Niin usein toivoisin olevani rohkea
jalo, oikeamielinen ja urhea
Haluaisin olla se
joka peukaloruuveissakaan
ei anna väärää valaa
Mutta olen aina pitänyt laulamisesta
ja sieluni on alessa tuhannetta kertaa
Minä olen käynyt kauppaa
ihan mistä vaan
Nyt ovat käteni tyhjät
ja kaikki rakkaani kavallettu
Siispä jokainen ruoskanisku
on kovalla työllä ansaittu
