Haltiat muuttavat länteen
Ma suoni jääksi
annan muuttua
hillani karvaiksi
katkeroitua
ja tän maan
sulosen
kuolevan ma suon
sen
Ei mailla näillä
suojaani kaivata
ei hentoa,
lämpimää puhallusta
vain ruttoa
hyväilee tämä kamara
vain raiskaajaansa
rakastaa ainiaan
Tyhjissä silmissä makeiskeijujen
Kierolla
kaunopuheisuudella
voi mieliä
murhata
kaksihaaraisilla
sanoilla
pintansa suojata
tahralta
Kynttilät saadaan
sammuksiin
joskus pienellä
puhalluksella
ja kerran koskettu
voidaan huoletta
raiskata
Ikuisuusvillitys: kevyet kengät
Ei rahalla saada
suurinta huoruutta
muin keinoin
ostetaan näitä tuotteita
verenpunaiseen
verhotaan
kiiltävään
silkkilankaan
upotetaan
toivomusmaljaan
Hänen kasvonsa
maalaan
kultahipuilla
koristan
ja rinnan alta
hieman varjostan
Näin
marsipaanivenuksen rakennan
suuruushulluuden
unelman
halvan naisen
kiiltokuvan
Ei se
kultakolikkoja kalasta
ongi maljastaan
Ei se loistettaan
vaihda
paperinpalaan
Vain sielupoloja
se maksuksi
kelpuuttaa
muttei yksikään
paloista
sovi sen
minäkuvaan
Neiti Venus, te
olette yksin
tulevaisuuskuvien
pilkkarekissä
sielunmaalaajien
helvetissä
ja nuo kiiltokorot
kengissä
ne yläilmoissa
väheksyvät teitä
Orjatar
Hän mua
kaivertaessaan piinaa
syö vanhaa
marsipaaninahkaa
sitä luomaani
muovia kuplaista
ongelmajäteongelmaa
Sieluni söi hän
suuhunsa
sen antaa taisin
halvalla
kun suojani surkea
sulana sataa
sisälle
ja sisältö
ajautuu suulle
Lapsen mieli
Kesä kuin vuosia
sitten
tunteet samat,
pilkahdukset
ne rintaneuloina
kerään teiden
vierustoilta
Kirjojeni sivujen
tuoksu
sama kuin vuosina
kultaisina
kun avasin
aikuisten satukirjan
muka-kasvaneiden
aarreaitan
Paperikruunu
käsissäni jälleen
sen uskallanko
kutreille laskea
kun ehkä näytän
naurettavalta
mutta kerrankin
olen kotona
