Päivitystä: Kuten huomaatte, blogin ulkoasua on päivitetty ja nimi muutettu. Mielestäni uusi ilme kuvastaa sisältöä paljon paremmin kuin vanha. Onhan sitä muuttunut parissa vuodessa ihmisenä ja kirjoittajanakin huikeasti. Toivottavasti päivitys on mieleenne!
***
Karkumatkalla
***
Karkumatkalla
Suloiset sekunnit
unettomuuden
en nukkua haluaisi
taaskaan
vaikka väsymys
hartioitani painaa
väkisin lytistää
kasaan
Sillä kuulen
laulun lapsuudesta
sen hiljaisen,
niin etäisen
ja hieman
karmivan, haikean
neitsyiden
hiuksissa soivan
Mutta hämärä
taivas aamuyön
uneen kutsuu taas
ja luovutan,
painun alas
lapsuuden pelkoni
kitaan
Unissani kuulen
huutavan
yksinäisen pedon
kaukaisuudessa
mutten enää
tunne pelkoa
sillä nyt asun
piilovarjoissa
Ja juoksen toiseen
maailmaan
kauas
haikeusrantaan
ja vaatteiden
päältä huuhtoutuessa
voi lomassa
helpotuksen
huutaa riemusta
itkien
Pahe
Savua tupakan
tapa kielletty,
lomassa muiden
naurattaa vielä
tänään
ilottomasti
jokaisella tavalla
Minun syöpäni ei
ole paha
ei vielä
terminaalivaiheessa
hymähtää voi
mokomalle
kuolemassa
uineelle turhakkeelle
Vielä kasvaa
hiukset päässäni
en kuihtunut ole
täysin
ja hyvä on
ennuste
vaikka kivuliaasti
nieleskelen
Bella
Sinä sanoit etten
pysty ja vedit hiuksista
sinä kiljuit
korvaani, varpaani talloit koroilla
Sinä ammuit
polvilumpioni
ja raahasit
pyörätuoliin
Sinä maailmani
romutit, turvallisuuden varastit
ja kummatkin
piikkipensaaseen piilotit
ja kädestäsi
yhä, minä tyhmä pidän
vastaan hymyyn,
siirapin nielen
mutta potkin
roskakoreja itkien
ja salaa
hameellesi sylkien
Tasapuolisuuden nimissä
Pelko ja toivo
ripsiään räpyttelee
ne käsistään
toisiaan hymyillen pitelee
enkä väliin
tuohon, minä halua ilmaantua
en
kihlasormukseksi heille, heiteltäväksi ruveta
Kaihoisasti
toisiaan katselkoot
saastassaan
riutukoot
Ei meille
muillekaan paljoa luvattu
elämässä
aarteita ojennettu
vaan viisivuotiaan
piirroksia
ainoastaan
revittiin unelmasta
Turhaa
Jos katsot minua
kun laulan
ja silmäni
kiiltävät
katso silloin pois
äläkä sano
mitään, rakas
älä sano mitään
Tyhjyyttä on
kaikki
harmaata illuusion
alla
jos katsot
haukkasi silmillä
pyyhit pölyrätillä
Ei totuutta
ankaraa poista
herkinkään
tunnustus rakkauden
saati sensuuri
likainen
defenssisi
vaillinainen
Nostalgiasivut
Camelotissa
minulla oli kukkia
hiuksissa
ja huulillani
mansikoita
sylissäni
päivänkakkaroita
Päiväkirjan
sivuille
aikoinaan kuvat
tallennettu
nuo sisintä
kouraisevat
katkerat nautinnot
En keksiä osaa
aikakonetta
enkä mokomaa
haluaisikaan
pölyisiin
nurkkiin ahdistamaan
kirjani sivuja
rumentamaan
Ominaistuoksu
Sormisesi
tahmaavat
kirjepaperin
ruusuisen
kukkaistuoksuinen
pinta
jo sanoistasi
suttaantuu
Kalman hunaja
huulilta
tipahtelee
paperille
valkoiselle
synnittömyyden
esiripulle
Yksi maistaa
makean
ei mädän aromia
tunne
mutta toinen on
viisaampi
eikä sääliä
tunne
Naamioaave
Niin tympääntynyt
on tuon tytön suu
huulipuna yhä
virheetön
ei sotkemassa
ketään ole
Niin katkerat
silmät
ja naiivi
kangastus
mutta kauniit
epäilemättä
vain sumun
peittämät
Niin ruma on
naamari takaraivossa
ylimielinen
virnistys epävarma
ja sormiensa aseet
pitkät
mutta kovin tylsät
kirpputorilta
ostetut
loppuun kulutetut
Hirsimökissä viimeisessä
Pienen pirtin
portailla
minä kirjoitan
runoja
katselen suurta
maailmaa
välistä
kaltereiden, hoitokodista
He puhuvat
maailmanlopusta
turkiksista ja
kultakoruista
Laulavat
teknologian filosofiasta
vanhasta
sädekehäpirusta
ääripääkodeista
ja otteen
irtoamisesta
Mutta minä vain
kirjoitan tarinoita
pikkuväestä
taikametsän
ja piiloidun
punkkani syvyyksiin
yöllä valoja
väistelemään
Kun tervasta kasvoi kukkia
Taas minulle valehdellaan
vaikkei lupauksia lausu kukaan
Petoksen kukkia ruukussa kasvaa
vaikkei näkynyt ole kastelijaa
Tummanvioletteja naurusuita
versoaa niin suuria, kivuliaita
ja vaikka takaisin koitan huutaa
ei minulle kuiskauskaan vastaa
Tervaan tiputeltua siirappia
en pois minä saa ongittua
siihen kukkani kodin rakentaa
ja minä kiroan sen istuttajaa
