Sivustaseuraaja

Antimuusa

Jos leikkisit muusaani hetken

kirjoittaisin tyhjiä lauseita

mustapisaroita valtavalla tapetilla

Jos osaisin kirjoittaa sinusta

jauhaisin samat itkuvirret

kuin heidän kaikkien kohdalla

Kiitollinen voit olla

kun et unelmissani

elä paperille

minun kirjaimieni teatterille

mutta liikaa imartelisin

jos väittäisin jalouttani

sen tragedian jättäneeni

Olisit kiusallisen herkullinen

subjektiivisella alttarilla

mutta maailmalla

vain roskakirjallisuutta

Aurinko

Palvojien valossa

paistattelen päivääni karikossa

Kirkkauttani jaan valikoiden

rauhan autiossa

kaukana sieltä missä
kärpäset syövät toisensa

elämästään hullaantuneina

Etäältä seuraan onnea

epätoivoa

kauniita rakkautarinoita

sivelen toivollani kauniita

silmänräpäyksellä itikoita

Pimeytensä valaisen hetkeksi

mahdollistan turhanpäiväisyyden ihmeen

tyhjyyteen tuon euforian

katkeransuloisen unelman

Sillä minä tuon elämänkaaren

sen kerran sammuttaakseni

syödäkseni luomani

ahmiakseni ikuisuuden

Etäältä hiljaa odottaen

annan maistaa paratiisia

sillä jonain päivänä

se kaikki on liikaa

sivustaseuraavalle luojalle

joka välttämättömyydessään kituuttaa

luomustaan rakastaa

ja katkeruudella kuorruttaa

Hiljaiset sisaret

Rautaotteessa kasvamme

kiviseksi kasvot louhitaan

tunteet turrutetaan

alkoholihurmaan

Ojassa nauretaan allikolle

turtumusta kääritään pakettiin

nakataan huulille palamaan

Routakesällä

näin isän lyövän tytärtään

rakkaudesta sanoo äiti

kun tunteistaan puhua ei osaa

ja minäkin hölmö

joka maailmaani surkuttelen

sanomattomuutta manaan

kirjoitan lauseeni piiloon

mutten huuliltani ulos saa

Kaikunauru

Sisällä kumisee

huolestuttavasti kaikuu

vain kuori hauraanlainen

pystyssä itsekkäästi on

Traumoihin on karissut

loisto kauniiden vuosien

viattomuuden

tietämättömyyden anti

Tätä samaa nappia painamalla

en itselleni saa autuutta

en enää näillä keinoin

löydä lyhyintäkään

itsekunnoituksen kauppalistaa

Olemattomuuden ahdistus

jyllää rinnassa palaneessa

matojen syömässä kodissa

ei asu enää ketään

Tervetuloa

Näissä juhlissa

niin kiusallista on olla

vailla paikkaa

vieraiden keskellä

pälyillä hiljaista nurkkaa

Taidan tunkeilla

jos huuleni avaan

ja luulen

- vain paheksuvat katseet

minulle vastaavat

Sankarin vierellä

voin toki vilpillisesti hymyillä

syödä imelintä kakkua

kyydissä olevaa leikkiä

Mutta salaa hänkin

minua kiusaantuneesti vilkuilee

riippakiveä jalastaan ravistelee

Vain pintapuolisesti

kanssani iloitsee

Näytelmäänsä salaiseksi

varmaan luulevat

jos itsekään

osani harmaan tiedostavat

Mielessäni naurahdan

sankaria vilkaisen

nuo eleet, kasvot

ne tunnen minä kaikki

mutta omani heille ovat

niin kovin vieraanlaiset