Käännä selkä
Vahvat sielut kaatuvat heikkojen edessä
Ne huutavat voimaansa armon nälässä
kun kylmyys on peittänyt maan
eikä kuori enää kannakaan
Vihatut sielut kantavat tunnetta makeiskoreissa
Liinan alla salaisuuksissa karmivissa
asuu katkeruuden kukkia
Pieniä mahdottomuuksia
ja tänään teurastaa hän
jolla on tuhansia nimiä
Aamut aurinkoiset
Silmien auetessa
ajatukset eivät tuo voimaa
mustaksi maalatut taulut
peittävät tarinaa
Anonyymit kasvot
peilistä tuijottavat
Tuo tyttö
jonka kummat piirteet kauhistuttavat
Sängyn laidalla keikkuu
hiustuppoa pyöritellen ilkkuu
”Raukka sinä tiput
ikuisiksi ajoiksi maahan juutut
sillä jalat sulavat kuumuudessa
laavaksi muuttuvat ikuisuudessa”
Näin korvaani kuiskataan aamusta toiseen
kun astun jälleen hautaani koiseen
jonka ruusut ovat perhoset syöneet
Peilaanko sinua vai itseäni?
Selin kuolemaan
Annan ajatuksieni valloittaa
pienimmänkin nurkkauksen avaruudessa
Koskettaa
ja hoivata piikkejä minussa
Niitä ilkeitä kohtia
jotka pahuuksissaan
syövät palasia vahvuudestaan
Hulluuden käsikirja
Sumun tanssiessa järven pinnalla
Tunnen omani mieleni syvyyksissä
Haluanko poistaa epäselvyyden
Vai jatkaisinko kaavoista hölmöyden
On vaikeaa tulkita hajanaisuutta ihmisen
Mutta seison yhä tässä
häneen leimautuen
?
Uiminen omassa tietämättömyydessä
on myrkkyä ihanteilleni
Miksi ryven heikkouden meressä
juoksuhiekalla terästetyssä säälittävyydessä
Turhaanko itken kohtaloani
Onko se jo olemattomiin kadonnut
Vai tielläkö toisella piileksii onneni
Vääriin uriin kajonnut
Mitä käykään turvallisuudentunteelle uppoavassa laivassa?
Kärsinkö koetustasi
vai oletko minut hyljännyt
Ohjaatko tielle epämieluisalle
rangaistuksena häilyväiselle palvelijalle
Tässä maailmassa
on uskoni heikko
Naurunalainen
Kyseenalaiseksi asetettu
Mutta tiedäthän sinä
mitä ajattelen
pienessä mielessäni pyörittelen
En syistä noista sinua pettäisi
Elämäni ovesta ulos heittäisi
Pelkään kyseenalaistaa
mutta perheväkivalta on väärin
Miksi siis pienelle lapsellesi
kostat pahuuden maailmasi
