Tästä inspiraatiosta saa kiittää osittain muutamaa ystävääni, jotka heittelivät minulle sanoja otsikoihin. Parhaat näistä runoista syntyivät mielestäni juuri noiden sanojen kautta. Kiitokset heille siis! :)
***
Maireiden
hymyjen kera
Huono ilma
pyrkii keuhkoihini
suodatan sen ulos ikkunasta
pahat henget
karkaamaan salaovista
Sillä tänään osaan olla itseni
enkä ota turhia naamioita
heikkouslihasta
Tanssin oman koreografiani
-
etkö
tykkää?
Voi miten sääli
sinunhan näkemystäsi tässä kaivattiinkin
pikku turhake
Hellanlettas
Ei minussa ole puutteita
pelkkiä piirteitä toistensa joukossa
sinulle vääriä
hänelle rikkauksia
Kuinka lapsellinen onkaan maailma
naiivi kuin sinä
paradoksaalisuus loistaa olemuksesta
tarkistahan ajatuksesi
täynnä järjestelmävirheitä
Mutta älä sure
paina päätäsi tynnyriin
sillä vielä joku ihmisrukka
eksyy sinuunkin
rakastaa mitä halveksun
ja voitte leikkiä yhdessä
hiekkalaatikolla
Tivoli
Suuria luuloja
erityisyyttä yhdentekevien taholta
Olen kyllästynyt tylsään huvitukseen
joka pyörii pyörimistään
ääni vihloen korvia
vaikka rotisko on jo takana
Jarrumies,
voisitko jo hiljentää
tuota kirkunaa
sillä en jaksaisi kuunnella
miljoonatta kertaa valitusta
jälleen yhdeltä taholta
kuluneelta toivottomuudelta
Henkilökohtaisesti en ymmärrä laitemakuanne
mutta asia on toki omanne
jos saan edes korvatulpat
Sankaritarustoja
Vieraita hajusteita iholla
virnuilen kaikella rakkaudella
ystäväni, muistellaan taas vanhoja
sotaretkiämme vähemmän jaloja
Opiksi otettu miljoonat kerrat
Isketty maahan hienoimmatkin herrat
nielemään pölyä lattiatasolla
piirtelemään irvikuvia pyyhekumilla
Ja nuoren naiseen ruumissa
huulipunissa ja koroissa
puhun joskus kuin vanha mies
Muistuttaakseni itseäni ajasta
pyydän
marssikaamme jälleen tantereelle
Tänään seivästetään aggressioita
Vanhoja
tuttuja
En minä tarttunut veitselläni
kuin toiseen puoleesi
en iskenyt sorkkaraudalla
kuin alitajuntaasi
Enkä loppujen lopuksi
mieleni kerroksissa
halua sinusta muuta
kuin turvallisuuteni
mutta toisella puolellani
istuu herra rakkaus
syyttäen sanelee
kohtaloita koettuja
jo hiljaa laulaen
myöntää totuuden
Ahdistus
Salakavalasti istut viereeni
sormesi tanssivat reisilläni
ja suutelen
jos lupaat vastapalveluksen
Näin me lennämme
otamme ilon irti toisistamme
Takerru minuun
kuin vuosia sitten
siihen sotkutukkaan
jota itsekseni kutsuin
keijunpoikanen
Todennäköisyys kosketuksessa
erehtymätön totuus
sivelet rannettani
ja houkuttelet tutuille herkkyyksille
voin pahoin
anna anteeksi
Tänään menet yksin kotiin
sinä ja tylsät saksesi
Daami
Niin korea sana kuvaamaan
mitä näyttelen tänä iltana
hipaisusta murtuvan rooliasun alla
melankolian hautajaisissa
kun uneni naishahmot ikkunassa
jätin kirjoittamatta muistiin pelosta
Pitäisitkö heistä enemmän
elämäänsä hukkuneista epätoivoisuuksista
huuruun maalatuista kasvoista
joilta puuttuvat silmät
ja askeleet
Vuosi
Vihaa minua
kurittomuuttani tuoden hankaluuksia
Yrittää paikalleen piirtyä
mutta varjon vaan saa naulattua
Voi, rouva ei ymmärrä savustaa
itseään ulos palosta
ja häkämyrkytys
antaa uudet kaksitoista uhria
uudelle ajalleni tajuttomana
Hiutale
Sulatko käsivarsilleni
jos hieman hipaisen
Oletko kyllin vahva uhrikseni
vai menetänkö sinut Morriganille
Lumikkiposket
keijukaishelmet
linnanneidon kämmenet
mutta jalkapohjista
löytyy karkeimpia kovettumia
Kyllä minä tiedän
tanssien hyppelet jäätikuillakin
mutta kestätkö kuumuutta?
Aamuni valkeni kirkkaana katseelleni
sinun kirkkautesi varasti rotkoni
punoi umpeen kultasäteillä
auringolla suojeli menninkäisiltä
Ja minä lupasin parantaa
mutten parantua
pintavaurioita paikata
kohentaa kaulusta
Siis kun kättäsi ojennat
muista rakkautta
luovuutta
ja kotiani illansaatossa
Keisari
Kultakorokkeella prameana
istuksii herra voittaja
kansan kumartaessa
raikuvissa aplodeissa
itseänsä suutelee
kun ei muita tarjota
Sillä katso
eivät ihmiset kunnioituksesta kumarra
-
he
kieriskelevät naurusta
vajonneet maahan silkasta epäuskosta
sillä eihän rakkaalla hallitsijalla
ole kruunua
haarniskaa
- edes vaatteita
Varkaissa
juoksee heikkoja lapsia
nälkiintyneitä tylsästä ruoasta
Näistä hedelmistä
ne aikovat purra tyhjyyteen täytettä
näpistelemällä tuskaansa viihdykettä
mutta puuni on kyllästetty parhailla lahjoilla
ihmiskunnan erottelijoilla
ja tuollaiset heikkoudet
saavat kelmeät kasvot
avuttomuudestaan kärsien
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti