Sivut

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Sillä olen liian rikki surrakseni


Algofobia

Muiden kivut
särkevät minua
luovat inhottavia tunnelmia
olemattomista riippuvaisuuksista
Huijasinko itseäni naulaamalla jalkani
tähän hämähäkkejä kuhisevaan lattiaan
Minä tiedän vastauksen
mutta irti repäiseminen
-       se sattuu kuin itse naulaaminen

Kriteeri

Aikeeni oli kirjoittaa fobioista
mutta sanani toistavatkin sinua
uudelleen ja uudelleen
Sinun nimesi
lukee rivien välissä
Kiinni teksteissäni
otteellaan minussa
Riivaaja
suojelusenkeli
Ei
vaan ihminen
todella sinä

Muualla (kuiskivat ajatukseni)

Totuuden päässä kuolemasta
nukkuu siteemme
kun löydän sinut kanssani harmaudesta
Laulaisinko sinulle kauneudesta?
Mutta eihän sinua kiinnosta
Sinä sanot vain
Ei
ei
ei
jokaiseen lauseeseeni
kipupalaseeni
ja kun kysyn inspiraatiosta
huomaan
ei sinulla taida edes olla sellaista
ja minua pelottaa
sillä alan pikkuhiljaa hyväksyä
sieluni jatkavan kulkuaan
Yhdentekevä

Pelkoni imaisee minut syövereihinsä
iskee päähän puunuijalla
mutta minä en nukahda
tajuntani pysyy kanssani
joka on vallan epämiellyttävää
Olisin mieluummin ollut ilman ajatuksia
pelkoja
En osaa menettää
se on puutteistani suurin
ja kelloni pääni sisällä
lyövät sekunteja hetkeen
kun sinäkin sanot
Kuka vaan
 
Sitä sanaa toteuttaessa

Tyrkytin itseäni pilkkahintaan
ja hän katsoi kuin huoraa
Mutta masennus vaihtui valhemaniaan
Mielialojen vuoristorataan
ja hänen katseensa kutsui uhrilammastaan

Traagisuus
sen houkuttelin ulos luolastaan
oman pikku paheeni
maustesirottimeni
ja vaikka joku huutaa korvaani
Hymyilen
ja jokainen parahdus
hukkuu alle huokauksen

Hetki lipuu ohitse
Alaston keho
ja tärisevät kädet
verhotaan peiton alle
ja mielessäni äänet pauhaavat
enää nauraen kuiskaavat
”Mitä sinä teet?”

Ilottomia nauruja

Tunteesta toiseen
ihmisistä voi mennä sekaisin
Pahastutteko
jos revin teistä palasia?
Hyödynnän työhöni
Ei – en suosi oikaisuja

Tämä media on julmin kaikista
vain oman tajuntani saippuaoopperaa
johon kirjoitan teidät kaikki yksitellen
omassa osassanne oksentamaan
Voi pienet lapset
ettekö ymmärrä
minun vain korjaavan käsityksenne
typerät harhaluulonne
reiluista ihmissuhteista
Voi raukat
ettekö tiedä
ne ovat itsemurhaviiltoja
joten on parempi traumatisoitua nyt
kuin leikkiä kuolemalla

Katapulttimuurit

Yritän kirjoittaa rakkaudesta
mutta kynäni suosii katkeruutta
Se puhuu vihasanoja
ja raivonkyyneliä heittelee
tukistaa tunteella
huutaa naama valkoisena
sillä minä vihaan sinua
aina kun pelaat pelejäsi
mutta ymmärräthän
että se on vain satutettua seurausta
kolmesta hauraasta sanasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti