Sivut

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Kuolemansyntejä

Kirjoitin runon jokaisesta kuolemansynnistä. Olen miettinyt myös suurista hyveistä kirjoittamista, mutta se ei ole tämän päivän juttu. Synneistä oli yllättävän helppo kirjoittaa. Olin aluksi varma, että esimerkiksi himo toistaisi samaa kaavaa, kun edellisissä runoissani, mutta sain tuotua siihen vähän uusia elementtejä mukaan. Kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen runoihini.


Sairauteni kaavat (Viha)

Petoni mestaavat minut jalustalleni
kultaiselle voittajankorokkeelleni
(Oikeastaan vain kullatulle)
Enkä osaa olla
sillä olen muualta lähtöisin
tämän maailman lannoitteet kirvelevät kehossani
Syöttävät arpikudosta
porautuvat ihon alle
ja mitä lopulta jää jäljelle
on vain ääriviivat sortuneet
leimuavat petotunteet

Inspiroimassa:
 
Hopeapinnalla (Ylpeys)

Kolikkoni eivät jouda sinulle
sillä ne ovat turhan kiiltäviä
likaisiin käsiisi
jotka lähes tahrasivat sieluni
Ristin siis jalkani
ja tuttu ilme kasvoilla
halveksin ohikulkijoita
sillä mitä heillä ei ole
minä olen
olen suuruus
ja peilikuvani nimi
on ylpeys

Inspiroimassa:
 

Lumikki (Kateus)

Kun silmäsi välttää
isken puukon selkääsi
käännän sitä seitsemän kertaa sadistisesti
sillä ystäväni
minun myötätuntoni on silkkaa näytelmää
(tunteeni loistavat poissaolollaan)
Etkä sinä ansaitse
mitä sinulla on
et nyt
et koskaan
typerä huora

Inspiroimassa:


En minä jaksa (Laiskuus)

Jos jäisin paikalleni
unohtaisin toiveeni
ja ikuiset suunnitelmani
Makaisin tässä
ikäni lävitse
ja eläisin olemattomalla
joka lähtee ystävieni kukkaroista
tai häviän
En syyttäisi itseäni
sillä teen vain elämästäni omanlaistani
Muuttaisin tarinani traagisemmaksi
itseni alisuoriutujaksi
ja nauraisin päin naamaa
kun joku anelee
”Loistava tulevaisuus”

Inspiroimassa:


 Vien myös kynttilät haudaltasi (Ahneus)

Tahdon kaiken sinusta
hänestä
ja maailmasta
vien jokaisen tunteen
kerään murut
jotka se Suuri herra tiputteli
ja vannon
jonain päivänä varastan koko leivän
syön sen Herrankin elävältä
pullottavan kukkaron taskusta
viisauden omanani
Susi jahtaa lampaitaan
vaikka olenkin vain pentu
osaan silti vaatia ja viedä
viimeisiä virsiä

Inspiroimassa:


Saanko lisää? (Ylensyönti)

Söin sen toiveen
nielaisin maniaharhani
Ahmaisin typerät sanani
ja huuhdoin ne alas
turhilla haluillani

Hei
sinä
aterioidaan tunteillani
revitään ne irti yksitellen
mässäillään viimeisillä sanoillani
näykitään sielunpalasiani
ja jätetään lautaselle vain se
mikä ei mene kurkusta alas

Inspiroimassa:


Perustarve (Himo)

Viljelen hymyyni vihjeitä
oljenkorsia halulauluista
Vie minua
vie minut
tuonne missä muut eivät kuule
olemme kahdestaan
ja sinä olet kaunis
enempää en tarvitse
en tänään
sillä himoni sanelee roolisuoritukset
ja minä haluan sinua
vain haluamisen vuoksi

Inspiroimassa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti