Sivut

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Vihan ja alitajunnan siivillä


Herää

Vanhat rivini itkevät minulle
lapsenomaista onnea
naiiviutta kenties
mutta viatonta
Kaikki se ajasta
jolloin en ollut tuhannesti hyväksikäytetty
omasta toimeksiannostani

Ja vie mukanasi valehtelevat sanasi

Inhoni syö inspiraationi
kun en enää näe rakkautta kasvoissa
joita joskus arvostin
Tänään syljen niille
Peitän korvani
ja kieltäydyn kuuntelemasta muuta
paitsi ihmisvihaani

Eilisestä

Haluaisin itkeä aurinkoisia sadepisaroita
sillä näen silmissäsi vielä toivoa
sen rusettipantaisen tytön suhteen
Minä jätin jauhamisen eiliseen
Voisitko sinäkin kohdata hirviösi
ja ymmärtää
että viaton hymy on haudattu
ullakolle sen vanhan nahkasohvan seuraksi

Rakas ystäväni

voisitko ystävällisesti raahata
sen ystävällismielisen naamiohymysi muualle
sillä näin ystävien kesken,
tämä ystävyys alkaa pikkuhiljaa raastaa hermojani
kun hymysi takana
asuu nykyään pelkkä tyhjä kikatus
Parhain terveisin,
Ystäväsi Järjen Ääni

Medusa

Hiljaiset kumahdukset
kertovan sen jälleen saapuvan
hiipivän harmauden
joka takertuu mieleni syvimpään nurkkaan
rakastelee vaivihkaa aivojani
epäonnisesti
sillä en tunne mitään

Verenpunasta pidän enemmän
siihen voi sukeltaa
rypeä
ja leikkiä loppuajatuksilla
ehkä kirjoittaa mestariteoksen
mutta harmaus
se lamauttaa
tekee minusta ihmispatsaan

Paniikkikellot
Kuvastimessani kauhu
jonka vapautti jokin
joka tietää missä asun
enkä puhu siitä punaisesta tiilitalosta
jossa toisinaan oleskelen
vaan siitä toisesta
pääni sisällä
ja tunnen
että se jokin on jo
merkinnyt itsensä sinne
ja noussut kylmistä kalmistoistaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti