Sivut

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Unimaailmoissa


Taas on vähän inspiraatio hakusessa. Koittakaa kestää.
***

Yksinäisyysvalsseja

Epätoivoiset ajatukset
pomppivat silmilleni
kun yritän rakentaa
jonkinlaista punaista lankaa
itsestäni
ja maailmasta
joka on syönyt minut sisäänsä
tähän vuoristoluolaan
jossa elän yksin eskapismini kanssa
Enkä kiellä
että toisinaan suunnittelisin
hyppääväni alas

Mustia rituaaleja

Juostessani karkuun pimeyttä
pelkään kompastuvani juurakoihin
sillä mustuus takanani
se lähestyy
iskee kyntensä lihaani
Riemunkiljaisuja
- kadotan itseni
kuolemaan ja kauheuteen
Ja kun elävät kuolleet tanssivat rituaaleissaan
minä olen syntynyt uudestaan
musta harso liimattuna
kauniille kasvoilleni

Kaipuulaulua

Miltä tähdeltä olen kotoisin
tuolta kirkkaalta suurelta
vai syrjäiseltä huomaamattomalta
Kuinka kaukaa voi lauluni kantaa?
Kuinka korkealle käteni kurkottaa?
Saattaisiko yltää kotiin
vihreiden niittyjen
ja violettien auringonlaskujen maahan
jossa sieluni nukkuisi sata vuotta
kunnes nousisi noutaakseen muutaman kumppanin
jälleen kotiin

Tulva

Sulkiessani silmäni
huoneeseeni hiipii kauhuja
ja valokeijuja
jotka pyrkivät sisään korvistani
suoraan kullankeltaiseen unimaailmaani
Kuinka turvatonta onkaan leponi
kun on tuurinkauppaa
saanko fantasian vai kauhupainajaisen
sillä minun unisiepparini
- se raukka revittiin hajalle

Menetetyillä rannoilla

Nilkkoja myöten kyynelnesteessä
rakennan taidetta suolapatsaista
kauneutta menetetystä
sillä kuinka muuten voisin hyvittää kaiken
ellen sitten keräisi jokaista kyyneltä
ja kuiskaisi sitä pientä sanaa
jonka lausuminen on kuolettavan vaikeaa
mutta ehkä voisin tehdä sen
rauhoittaakseni tämän kyynelmeren
ja hiljentääkseni patsaat

Tämän minä vannon

Linnani kolkot käytävät
kaikuvat yksinäisistä askelista
hiljaisista varjoista
ja hylättyjen kummitusten vaikerruksesta
kunnes kuulen portilta
miekkojen kalketta
tuskanhuutoja
ja ivanauruja
Mutta minä en karkaa kuin avuttomat neidot
-       minä riennän taisteluun
puen päälle hopeisen haarniskani
tartun lemmikkimiekkaani
ja niin vuodatan viimeisenkin veripisaranne
kunnes te kaikki menneisyyden aaveet
makaatte ilman sydäntä ja suolia
koirieni aitauksissa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti