Sivut

torstai 1. maaliskuuta 2012

Tsaikovskin innoittamaa

En ollut pitkään aikaa kuunnellut kyseiseltä säveltäjältä oikeastaan mitään, kunnes törmäsin Dark Moorin metalliversioon Swan Lakesta. Siitä innostuneena palasin jälleen Tsaikovskin musiikin pariin. Lainasin myös pari päivää sitten hänestä kertovan kirjan kirjastosta. Tsaikovskin imaisi minut täysin mukaansa, joten ei kestänyt kauaa, kun olin jo lukenut teoksen. Eihän se pitkä ollut ja täytyy myöntää, että kuvaus oli hieman pinnallista, mutta sen verran sain siitä irti, että pystyin samaistumaan Tsaikovskin taiteelliseen puoleen.

Olen säveltäjälle kiitoksen velkaa, sillä sain jälleen kirjoitettua edes jossain määrin kelvollisia runoja hänen inspiroimanaan. Tässä niitä sitten olisi:

Täydellisyys

Arsenikkilammen rannalla
rakennan enkeleitä liejusta
lummekukat
ne toimikoon kruunuina

Pasuuna jylähtää
Jäykistynyt keho
henkäisen
ja soluni halvaantuvat
hiljaisuus nauraa minulle
enkä saa otetta itsestäni     
Mutta kivut sanoinkuvaamattomat
ovat taidetta

Kirous
se muokkaa minusta omanlaisensa
ja tunnen tautini kylmän kulun
luokoon se minussa kauneutensa
kun tämä loppu
sinetöi kohtaloni
ja painaa päähäni kruununsa
Ikuisena
nämä lauseet
kirjoittavat sielunmessun
mitättömyydelle
sillä minä rakensin voodoo-nukkeja

 Opaskirja kieroutuneisiin mieliin

Tanssivat nuket
tarttuvat käsistäni
ja ihmettelen
vääryyden lastenkutsuja
Nuo leikkikalut
niiltä puuttuvat silmät
ja suut joilla muodostaa sanoja
mutta niillä on kauniit pienet kädet
joilla takertua
ja viittoa
kuoleman sanoja

 Kilpajuoksu

Mieleni jyrkänteillä
seurailen elämää
jokilaaksojen
näyttelyjä kaukaisten taidemuseoiden

Enkä kauaa voi seistä paikallani
on juostava
nopeammin
nopeammin
ettei elämä luisu ohitse silmieni
etten hylkää unelmiani alttarille eristäytyneisyyden
ja minä riennän läpi kukkaisniittyjen
halki talvipalatsien
ikuisten sävelien
että kerkeän tavoittamaan
viestinviejäni
ja kaikki kolme toivettani
lähettääkseni ne matkaan
maailman halki
ja tulevaisuuteen

  Pakeneva rauha

Ranskalaisessa kahvilassa
auringonlaskussa
sytytän savukkeen
nostan sen punatuille huulilleni
vaikka en tupakoi
ja vain yskin savua hengittäessäni

Mutta tänään savu ei ärsytä keuhkojani
ja valssi kaikuu korvissani
sen vauhti ei sovi tähän hetkeen
mutta mieleni rientoon sen sijaan
kyllä, siihen se käy
kuvitelmiini
joista tämäkin on vain palanen
mutta älä suotta väheksy sitä
sillä tämä on minun mielenrauhani

Sammutan savukkeen
valssi hiljenee
ja hiipuu hetki
jälleen horisonttiin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti