Sivut

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Sydän pakkopaidassa

Minun täytyisi tällä hetkellä tehdä jotain ihan muuta kuin julkaista äsken kirjoittamiani runoja. Minun pitäisi päntätä historiaa kuin viimeistä päivää, mutta inspiraatiolle en voi mitään. En minä toisaalta pysty lukemaankaan, jos ajatukset hakkaavat päässä pääsemättä purkautumaan. Miksi parhaat inspiraatiot syntyvät aina huonoon aikaan?

***

Elvytystä

Juoskaa
levottomat tunteet
tarttukaa kiinni siiventyngistä
hoitakaa ne terveiksi
Nämä päivät
ne tappavat minut
tylsyydellä
rutiineilla
ja matematiikan kaavoilla
mutta tämä musiikki
-          se sentään on kaunista

Ensisäteet

Yksinäinen kukkani ikkunalaudalla
kurkottelee kevätsäteitä
kaihdinten välistä
pilkistää uusi toivo
Kukkani,
mitä jos heittäisin kaihtimet pois?
Kokonaan

Masennuksen raunioilla

Tunnen jo meren tuoksun
kevään tuulet poskillani
sammalen jalkojeni alla
ja kaikki nuo aistihavainnot
jotka ovat pian ulottuvillani
mutta toistaiseksi
kun avaan ikkunan
näen harmaata

Pois

Raiskaa pilkku
-          se on minulle yksi ja sama
mutta on yksi asia mitä inhoan
arkinen paine
ja valitettavasti kultaseni
sinä olet juuri tuonut sen luokseni
siksi minusta tuntuu
että kirjoitan nyt jotain
joka etäännyttää minut hetkeksi sinusta
ja alitajuntani jätteistä

Onko täällä ketään?

Yksinäisyyden sävelet
kaatavat minut lattiaan
litistävät keuhkoni kasaan
sillä kaipaisin vain pientä keskustelua
ymmärryksen hippuja
sillä lääkärinkasvot
niissä on kolkko vivahde
nyökyttelevät kyllä
mutta sanoilleni vastaa vain tyhjyys
kun yritän kertoa
millaista on luoda

Sirpaleista kauniimpaa


Ota minua kädestä
että voin tuntea saman kuin silloin
aurinkolaiturilla
Sinun puheesi työntää minut pois
inhoen ilkkuu
tappaa meidät kummatkin
(Et voi pyyhkiä eilistä pois)

Mieleni on hauras
se ei kestä painoa päivien
kun sanot minulle ne lauseet
(nyrkki puristuu myrkkypullon ympärillä)

Minä huomaan
valokuva pöydällä haalistuu
Aikako sen söi
vaikka kului vain muutama kuukausi
niistä vuosista
joina sinua rakastin
(Katson tarkemmin – pelkkää tulostuspaperia)

Luonteeni on monimutkainen
ja jalkani levottomat
Silti se on totta
tässä todellisuudessa
sinussa on se erityinen kipinä
kaunis hehku
mutta kun tartun kiinni
sormeni palavat
(omasi pelkkää hiillosta)

Sillä tänään elän toisaalla


Eristäytyneisyyteni
antaisitko minulle vapaapäivän
jos vaisto minussa
osaisi osoittaa oikeaan
ja kertoisi
missä ovat ne henget
joista laulan unissani
joiden hehkun näen taiteessani
sanoissa
jotka painettiin märälle paperille
-          niin nopeasti ne kaikkoavat

***

Inspiraatiosta voi kiittää myös Isaac Shepardia ja muutamaa muuta upeaa muusikkoa, jotka innoittivat minua tänään:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti