Sivut

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Ommeltuna sisään pieniä ydinpommeja


Tiesulku

Happosateessa
sisälläni poreilee
ja öljyinen veri
tahraa kasvoni
enkä halua vieläkään ajatella
koska katso
sinulla on veitsi selkäsi takana

Harhalohtuja

Tikkasin sisääni sanoja
ompelin silmät umpeen
enkä vieläkään osaa sanoa
olisinko toiminut toisin
Juoksen
pakenen ruumiistani
lennän taakse unelmien horisontin
jonka loin
kun ensimmäinen ruisku annettiin

Sikiö

Sido silmäni maailmalta
haluan nukkua
en halua kantaa salkkua
en unohtaa itseäni
Burberryn huivin taakse
sillä minusta kasvaa maailmoja
joissa on paljon enemmän (todellisuutta)
Antaisitko minun unohtaa
että olen yhä täällä
olemassa

Epävakauden syntejä

Mustat ja valkoiset nappulat
pelaavat mieleni laudalla
risteilevät väärissä ruuduissa
ja minua pelottaa yhä
että joku on kulman takana
avaamassa silmäni
tälle sairaudelle
jolle ei ole nimeä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti