Sivut

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Loppujen lopuksi paratiisi ja helvetti ovat sama paikka

Inspiroidun kirjoittamaan pari runoa samoista kappaleista kuin osittain samanlaisen musiikkimaun jakava ÖidenKruunu. Harjoitus oli mielenkiintoinen, sillä tekstini erosivat hänen runoistaan melkoisesti. Mielenkiintoista, miten erilaisia mielikuvia kappaleista voi ihmisille välittyä.

Kun Ruususista kasvoi Pahattaria

Kalman kylmä käsi
mustia timanttisormuksia
ja väreet ihollani
kulkevat aina vain nopeampaa

Sinä houkuttelit minut tänne
aistieni pohjalle
kurimukseen helvetin
vain yksillä hohtavilla helmillä

”Kohtalo”
sinä kuiskasit
mutta alan epäillä
että tässä on muutakin
Hymysi takana
Kolkutteleeko siellä paholaisia?

Sinä löysit minut lelulaatikosta
keskeltä prinsessojen ja keijukaisten
pudistelit päätäsi
ja totesit
”nuo vaatteet eivät sovi sinulle”

Lupasit minulle suurempaa
mutta liimasit mieleeni helvetin kaavat
ompelit pääntiehen myrkkyruusuja
ja sinulle silmistäni tuli
läpinäkyvät

Ehkä suljen luukut
ettet enää näkisi
mitä sielussani liikkuu
sinun demonisi
Tänään minä juoksen karkuun
ja rakas sanansaattaja
taivas rankaisee sinua
niiden mestaamiesi paimentyttöjen sielut
ja susiksi kasvaneet lampaat

Kaiken tämän jälkeen
näen yhä minussa
sinun saatanalliset kasvosi


ÖidenKruunun versio
Ja kappale:
 

Avain löytyy muttei ovea

Kaihoisa katse lasisilmissä
kirkas kuin vastapäinen ikkuna
ulkopuolella
kaikki on niin kaunista
kuin satumaisesta paratiisista
mutta minun huoneessani ei ole kuin ikkunoita
joku muurasi oven umpeen
mutta maalaan runokirjani sivuille
jäljitelmä-Eedenin
hieman väritettynä
mutta harhakuvana

Ihailkaa kaunista vankilaani
ja tehkää minut siksi

ÖidenKruunun versio

Ja kappale:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti